Eka kierros mentiin ehkä parasta vauhtia ikinä. Hiihtäjä innostu heittämään "loikalle" heti ensimmäisissä nousuissa ja kun tänä vuonna taas kierrettiin tuolta notkon kautta niin kyllähän se sitten kostautui :)
Toisella kierroksella kun koira alkoi vetää henkeä niin hiihtäjällä alkoi silmissä sumenemaan.
Päässä takoi vaan että viimeinen kisa maaliin on selvittävä !
Akulla helpotti vähän nopeammin, hiihtäjän palautuminen otti aikansa.
P-Hämeen kennelpiirin alueella ei edelleenkään ole muita lähtöviivalle uskaltavia avoimen luokan hiihtäjiä joten viimevuosien tapaan jouduimme pokkaamaan piirinmestaruuden "ylivoimaisina voittajina" :D
Päivän paras palkinto oli kuitenkin se että Akun jalka ei kipeytynyt samalla tavalla kuin kaksiviikkoa sitten.
Selvää on että 10km kilpahiihtoa se ei tule kestämään mutta hieman kevyempiä lajeja silmälläpitäen näyttää ihan toiveikkaalta. Nyt otetaan pari viikkoa rentoa ja katsotaan sitten missä mennään.
3 kommenttia:
Onnea onnea ja ihanaa, ettei tuo koipi kipeytynyt! Onhan sun loikista kuvaa kanssa? :)
Isot onnittelut Miko ja Aku :)
Hyvä kuulla ettei jalka rasittunut liikaa. Ja aika upeeta lopettaa hiihtoura piirinmestaruuteen !
Mä kirjotin teille jo aiemmin tänne onnittelut, mutta jostain syystä netti ei silloin ollut yhteistyökykyinen... Viestin pääsanoma oli jotakuinkin Hyvä Pojat! Ja hienoa, että saitte hiihtää yhdessä vielä onnistuneen suorituksen! Onnea!
Lähetä kommentti