JOULUN PARHAAT LAHJAT

 Raskas vuosi alkaa olla takanapäin ja vihdoin päästiin vähän rauhoittumaan. Lunta ei ole mutta muuten näyttää taas hieman valoisammalta. Joulu vietettiin perhepiirissä yhdessäolosta nauttien. Akun verenpaineet on saatu lääkitystä säätämällä laskemaan sopivalle tasolle ja koira on saanut taas iloa elämään. Munuais sairauden mahdollisuus on tällähetkellä paras arvaus mutta siitäkään ei ole selvää näyttöä, muut testatut sairaudet on poissuljettu.

Karva on pikkuhiljaa alkanut kasvaa myös häntään ja kiilto palautumaan.

Pää on terve ja sydän kultaa, huoletta voi antaa tehdä tuttavuutta pienimpiinkin tonttuihin.

Voi kun olis lunta, vai kaivetaanko jälki vehkeet varastosta nyt kun nenäkin taas toimii.

Pellellä on ollut vähän tylsää kun isäntä on ollut monta viikkoa toipilaana.
Ai mistä sen tietää ...

... no siitä kun täytyy yrittää kaataa vähän isompiakin puita :)

TERVEYS TIETOJA

Hätäsimmät onkin jo ollut huolissaan että missä ne tulokset viipyy. Aika vähän siirty ja piti käydä tänään vielä uudestaan mutta nyt on tuloksia tai sitten ei ?

Yleistutkimus: Syke 82/min, normaalit sydänäänet. Normaalit hengitysäänet. Reisipulssi seuraa sykettä normaalisti ja tuntuu voimakkaalta. Imusolmukkeet normaalit. Vasen ylä p4 poskihammas etupinnaltaan kulunut/murtunut ja ien vetaytynyt ja tulehtunut, suositellaan hampaan poistoa. Samanlaiset muutokset mutta lievemmät oikealla, suositellaan hammasröntgenkuvausta.

Ultrattiin vatsaontelo: maksa normaalikokoinen ja kaikuinen, tasarakenteinen, pernaa heikkokaikuisempi. Sappirakko kirkas ei sakkaa. Perna normaalirakenteinen. Munuaiset normaalit ja saman kokoiset keskenään. Munuaisaltaat ei laajentuneet. Vasen lisämunuainen normaali, oikeaa ei saatu esiin. Virtsarakko normaali. Eturauhanen symmetrinen ja normaalikokoinen. Kivekset tasarakenteiset ja normaalit.

Sydän: Vasemmassa eteiskammioläpässä pieni läppävuoto kammiosta eteiseen. Vasen eteinen normaalikokoinen suhteessa aortan tyveen. Vasen kammio normaalikokoinen ja supistuu hyvin. Keuhkovaltimon virtaus 2m/s ja aortam virtaus 2m/s eli normaalit. Ei muita poikkeavia virtauksia sydämmessä.

Virtsanäyte: Virtsan ph 6, ominaispaino 1.010 eli melko laimeaa. Proteiini-kreatiniini suhde normaali.

Verikoe: Elektrolyytit (Na/K/CI) normaalit. Pois suljettiin Addisonin tauti ja diabetes sekä hyperkalemia.

Verenpaine: Erittäin korkea (vakava hypertensio)

240/109, 134
257/117, 165
224/115, 153
233/118, 158

Päätelmä: Korkea verenpaine voi koiralla johtua munuaissairaudesta mutta korkea verenpaine voi aiheuttaa myös munuaisvaurion. Akulla ei ole kuitenkaan muita munuaissairauden oireita (ruokahaluttomuus, lisääntynyt juomisen tarve lisääntynyt virtsaamis tarve).

Uusinta käynti:

Verenpaine: Hieman laskenut mutta edelleen selvästi kohollaan

179/113, 136
179/114, 137
186/114, 139
192/103, 134

Silmätutkimus: Uhkausvaste ja pupillirefleksit normaalit. Verkkokalvolla ei kohonneen verenpaineen aiheuttamia muutoksia. Linssien etukalseleilla pieniä pigmenttipisteitä. Linssien takakortekseissä pieniä tiivistymäpisteitä.

Toimenpiteet: Aloitetaan Akulle verenpainetta alentava lääkitys (Fortekor 20mg). Verenpaineen mittaus viikon kuluttua ja mietitään tarvetta cushingintaudin poissulkemiseen. Lisäksi vaihdetaan ruoka Proboosterista takaisin RC:n ja tarkkaillaan munuaisarvojen kehitystä.

Ota tästä nyt sitten taas selvää :)


Verenpaine kontrollissa käyty 1.12, paineet hieman laskeneet mutta ei tarpeeksi. Ensiviikolla jatketaan taas tutkimuksia. Testataan Cushing ja koitetaan ultrata vielä tuo oikea lisämunuainen.

TUTKITAAN, TUTKITAAN SANOI TOHTORI

Aku, epäonnensoturi !

Huono kunto vai kipeä, siinäpä kysymys. Nyt on tutkittu ja todettu ettei ole kilpirauhasen vajaatoimintaa eikä mitään punkin aiheuttamaa tulehdusta/sairautta. Mutta maksa ja munuais arvot on korkeella.

ALT = 140 U/L (viitearvo 10-125)

UREA = 19,3 mmol/L (viitearvo 2,5-9,6)

CREA = 176 mol/L (viitearvo 44-159)

Ensiviikolla jatketaan tutkimuksia ultraamalla sisuskaluja ja ehkä myös sydäntä.

Olisin niin toivonu että olis ollu kilppari ja saatu siihen lääkitys jotta oltas voitu jatkaa touhuamista mutta ei tässä tainnu taaskaan käydä niin kuin elokuvissa.

Palataan asiaan ensiviikolla kun ollaan viisaampia, piti tässä vaan purkaa vähän ahdistusta :(

PELLEN PK AVAUS KEMISSÄ

Heh heh, taas karkas vähän mopo käsistä ! Piti lähteä Kemiin asti katsastamaan Pellen koevalmius.
Pari kuukautta sitä tuli tossa pähkäiltyä ja kun ei lähemmäksi viestikisoja järjestyny niin päätettiin lähteä vähän reissun päälle.

Melkoinen seikkailuhan siitä sitten tulikin. Perjantaina töitten jälkeen liikkeelle ja ensimmäiseksi yöksi Raaheen. Lauantaina käytiin tsemppaamassa rintasyövän kanssa taistelevaa serkkutyttöä ja palvelutaloon joutunutta mummoa. Siitä sitten toiseksi yöksi Kemiin ja sunnuntai aamuna kisoihin.

Aloitettiin viestiosuudella jossa oli mukana 3 voittajan koirakkoa ja 2 alokas koirakkoa. Arvonnassa saatiin numero 4 eli heti voittaja koirakoiden perään. Oltiin jo seuraamis viivalla valmiina siirtymään lähtöviivalle kun toisena lähtenyt koira palasi metsästä radan oikealta puolelta takaisin B-pisteelle. Hiukan Pelle oli ihmeissään kun jouduin seurauttamaan sen toisen koiran ohi ennenkuin koiran omistaja sai kutsuttua koiran luokseen. Mitään isompaa vaikutusta tuosta ei meidän suoritukseen ollut. Pelle odotti hienosti lähtölupaa ja käskystä säntäsi matkaan. Viimeisen koiran lähdettyä matkaan odottelimme minuutin verran ja lähdimme siirtymään kohti C-pistettä. Ei keritty kovinkaan pitkälle kun takaa radalta kuului muutama haukahdus ja hetken kuluttua viimeisenä lähtenyt koira kirmasi takaisin Pelle perässä. Viesti on kyllä hieno laji, ikänä ei tiedä mitä matkalla sattuu :) Voi vain arvailla oliko riistaa liikkeellä vai loppuiko vaan usko etenemiseen.

Pettymyksestä huolimatta päätettiin suorittaa kisat kunnialla loppuun asti joten seuraavaksi esineruutuun.
Ruudussa Pelle eteni aavistuksen enemmän jäljestämällä mitä harjoituksissa mutta esine kuitenkin löytyi ihan hienosti. Hieman oli outo ja hankala esine (kaulanauha) joka pääsi tippumaan luovutuksessa. Koira kuitenkin nosti heti esineen uudestaan joten tästä vain yksi piste menetys (29/30p).

Tottikseen ei osallistunut kuin 3 koirakkoa joten jouduttiin kierrätykseen voittajaluokan koirakkojen kanssa.
Aloitettiin paikkamakuulla ja siitä huili vuoroon ja sitten vasta suorittamaan. En tiedä painoiko viestiosuuden epäonnistuminen vai rankahko viikonloppu mutta aivan ei viretila ollut parhaimmillaan ja pientä paineistumista oli koirassa havaittavissa. Tämä näkyi heti kentälle menossa ja seuraamisessa. Jäävät liikkeet meni kuitenkin hienosti ja noudot on Pellen parasta osaamista. Hieman yllättäen myös eteenlähetys onnistui ja maahan meno oli jopa omastakin mielestä upea. Päivän tuomari tykkäsi meidän suorituksestamme enemmän kuin olisi ehkä pitänyt mutta emme jättäneet protestia vaan kiitimme ja kumarsimme kun tuomarilta heltisi 97/100p.

Olihan tuo paluumatka melkoisen pitkä mutta yllättävän vähän jäi viestiosuuden epäonnistuminen harmittamaan. Kaksi osioo kolmesta meni kuitenkin hienosti ja käynti serkkulikan luona antoi melkoisesti perspektiiviä elämän oikeesti tärkeisiin asioihin.

AKUN KISAT KISATTU ?

Sunnuntaina 11.10.-15 kisailtiin Tampereen Vetokoiraseuran jälkikokeessa Aitolahden maastoissa.

Kisat alko jälkiosuudella jossa Aku taisteli alun takajäljestä huolimatta äärimmäisen haastavassa maastossa koko jäljen ja poimi tällä kertaa myös matkalta kaikki kepit. Jälki oli todellakin "taistelu", ohjaaja menetti piponsa jo alku kahinoissa kun hypeltiin kaatuneitten puunrunkojen yli ja välillä mentiin myös ali ja taas hyökättiin niin sakeaan risukkoon että koiran oli mentävä omiaan ja ohjaaja yritti selviytyä jotenkuten perässä. Kiivettiin rinteitä ylös ja alas kunnes vastaan tuli niin jyrkkä seinämä kohti suoraan alaspäin että Aku löi jarrut päälle ja vilkaisi ohjaajaa, tonnekko ? Katoin seinämää ja totesin koiralle ettei jälki siitä voi mennä, ei selvitä alas ehjin jaloin. Pyysin Akua tarkistamaan oikean ja vasemman ja kun ei näyttänyt saavan hajua niin palattiin 10 metriä taaksepäin ja ajettiin jälkeä uudestaan mutta taas koira pysähty kurkkimaan jyrkänteeltä alas siihen malliin että tonne se menee. Tutkin itse tarkemmin seinämää ja huomasin että muutamasta kohdasta oli sammaleet liukunu sivuun, oli siitä saattanu joku pudottautua alas. Ihan suoraa en uskaltanu koiraa alas päästää mutta jotenkin siitä askelmerkit löydettiin ja päästiin molemmat ehjänä alas. Alhaalla Aku jatkoi jäljestämistä niin päättäväisesti että ohjaaja sai huokaista helpotuksesta, ollaan edelleen jäljellä. Olin pitkään siinä luulossa että meiltä olisi jäänyt yksi keppi väliin ja yllätys olikin suuri kun luulin jo jäljen loppuvan mutta kepissä ei ollutkaan kutos merkintää. Mielessä kävi jo että polkijalla on tapahtunut virhe mutta onneksi Aku oli jo jatkamassa matkaa joten ohjaajan oli syöksyttävä perään ja lopetettava turhat mietinnät. Keppien vastaanottaja oli polkenut meidän jäljen ja hänen ensimmäinen kommenttinsa oli " ai, te selvisitte omin jaloin sieltä ".

Esineruutuunkin oli tehty pientä jäynää. Oikeassa laidassa oli kaksi esinettä peräkkäin ja keskellä takana kolmas, vasen laita oli kokonaan tyhjä. Aloitin oikealta ja Aku pyöri hetken siinä puolimatkassa muttei löytänyt esinettä. Jatkoi sitten peräkulmaan ja nosti sieltä esineen. Seuraavaksi keskelle ja sieltä myös esine pienen pyörimisen jälkeen. Kolmas lähetys vasempaan laitaan josta ei mitään hajua joten Aku siirtyi uudestaan keskelle ja pysähtyi sitten katsomaan ohjaajaa "pitäskö täällä olla jotain mää oon jo tutkinu tän ? "

Muutama tarkistus ruudun etuosassa ja sitten loppui valitettavasti aika. Esine olisi ollut siinä missä Aku ensimmäisenä pyöri muttei vaan saanut sitä paikallistettua. Työskentelypisteet oli hyvät joten maasto-osuuksien jälkeen pisteitä 187 ja kaikki mahdollisuudet tulokseen.

Hieno päivä sai kuitenkin surullisen lopun kun tottis ei maistunut sitten yhtään. Jotenkin sitä ymmärtäis jos tulis jotain liikevirheitä tai paketti sekois jostain ylimääräisestä häiriöstä mutta kun koiraa ei vaan kiinnosta tai sitten se on kipee. No joo tuomari antoi päivän räpistelystä sen tulokseen vaadittavan 70 pistettä ja näin yhteispisteet 257 oikeutti JK3 kakkostulokseen ja sillä päivän kisassa sijoitukseen 3/5. Mutta mutta kun siitä jäi aikalailla sellanen säälipisteiden maku. Mielestäni tottis suorituksemme ei ollut tuloksen arvoinen ja nyt täytyykin vakavasti miettiä onko Akun PK-uraa enää järkeä jatkaa. Tämän kun pitäisi olla hauskaakin eikä pelkkää pakkopullaa. No käydään ensin lääkärissä ja vedetään talvi henkeä ja tehdään lopulliset päätökset sitten keväällä.

Ammatti kuvaaja on taas onnistunu

Eteenlähetys meinasi olla päivän onnistunein suoritus :)

HOFFIMESTIKSET

Hovawarttien PK mestaruudet ratkottiin Raisiossa ja me olimme mukana jäljellä. Tänä vuonna oli mukana kannustusjoukot ja kenneltyttö mutta tulos ei aikaisemmista mestiksistä juuri muuttunut. Kiitos ahkeran kenneltytön niin kerrankin on kuvia julkaistavaksi, tosin joku latas ne väärässä järjestyksessä :D

Saatiin sentään pienet lohdutuspalkinnot, kiitos Suski ja Heidi

Tottiksen loppuarvostelu ei ollu ihan mieleen.
 Erityisesti hyppynoudon puutteellinen jäi hiertämään. 68/100p

Paikkamakuu on aina vakava paikka :D

Paikkamakuun valmistelu

Estenoudon luovutus

Aavistuksen oli liukas este mutta yli päästiin mennen tullen

Tälläkertaa ei edes törmätty luoksetulossa

Nivelvaivanen kiihdyttää

Henkilöryhmässä oli pieniä vaikeuksia vaikka tässä näyttääkin ihan hyvältä

Seuraamisen parhaitapaloja.
Tuomari ei tykännyt ohjaajan hidastelusta ja väljästä paikasta

Esineruudun päätteeksi ansaitut kehut. Uran paras kisasuoritus.

Esineruudun arvostelu 29/30p

Hyvä jätkä, kaikki kolme on löytynyt !

Kato mitä löysin !

Ja sit mennään

Olisko tuolla ?

Mihinkäs seuraavaksi ?

Sori kun meinas vähän kestää :D

Mihinkähän se poika hävis ?

Joko kohta päästään etsiin esineitä ?

Siellä jossain se jälki menee ja pirusti muitakin jälkiä joista ei
tälläkertaa saatu selvyyttä ja kaikki kepit jäivät maastoon.

Parempiakin jana paikkoja on ollu :) Silti janalta hyvät pisteet 39/40p

Jahas, janatuomari saapui nyt se alkaa

Valmiina ollaan, pidä Heini peukkuja !

KOHTI SYKSYÄ

Kesä alkaa olla takanapäin ja syksyn synkkyys painaa päälle. Oli aika outo kesä kun ei ollut oikein mitään tavoitteita harrastusten osalta. Treenailtiin kevyesti ja kuntoa pidettiin yllä lähinnä uimalla ja rauhallisilla lenkeillä.

Akun osalta syksyyn oli ladattu pientä odotusta parin jälkikokeen verran mutta niin vain taitaa jälleen käydä ettei onni ole tuolla kaverilla taaskaan matkassa. Ensin meni haju ??? tai jotain kun ei löydy keppejä jäljeltä sitten millään. Lisäksi janalla alettiin ajamaan jäljen yli ?! Tuohon kun vielä lisätään se alkukesän eksyminen Hämeenkyrössä niin väkisinkin tulee mieleen ettei vaan se toukokuussa otettu rokote (nenän kautta) vaikuta sittenkin koiran hajuaistiin ???

No nyt ollaan pidetty kolme viikkoa taukoa jäljeltä ja toivotaan että pieni rauhoitus palauttaisi aistit (ainahan voi toivoa) :) Tietystihän vastoinkäymiset eivät tähän loppuneet vaan viime viikonloppuna Pellelle kävi pieni vahinko jonka seurauksena tuli pojille tappelu. Tämän rytäkän johdosta Akulla taas hammas vaurio ja niska aivan jökissä. Käytiin maanantaina tottis kentällä toteamassa ettei kapulan pitäminen tunnu enää kovin mukavalta ja koko kesän varjeltu hyvä vire oli vain haalennut muisto ohjaajan päivä unissa.

Näillä siis mennään kohti viikonlopun rotumestiksiä :) Hierojalle saatiin täksi illaksi aika joten jos sieltä edes pientä apua syksyn synkkyyteen.


Pellen kanssa käytiin katsastamassa onko koiruuden luusto kunnossa. Kennelliiton tarkkasilmät arvottivat selän ja kyynäret puhtaiksi mutta lonkissa olivat jotain pientä näkevinään eli niistä B.

Iltojen hieman viiletessä vaihdettiin lenkkikengät polkupyörään sillä seurauksella että anturat kuoriutu ja pari tikkua puusillasta jäi etuvarpaisiin. Sen verran teki kipeää ettei perjantaina tarvinut käydä minkään näkösellä lenkillä. Jos jotain positiivista haluaa tuosta hakea niin voidaan rehellisesti sanoa että meni lujaa :)

JOKO SE ON TAAS KAKS VUOTTA HUJAHTANU !!!

Niin se aika vaan kuluu, Dubion O-pentue täytti sunnuntaina jo 2 vuotta. Eli paljon onnea PELLE ja sisarukset !

Jalkaa on mutta syödä tarvis vähän paremmin :)

EI KERROTA KENELLEKKÄÄN ...

... tai ei ainakaan naapureille jotka luulevat että toi pihaa rajaava metrinen aita jotenkin pidättelis Pelleä :D

PIILOPIRTTI

Liekö "vaihdevuodet" tai jotain kun alkoi Lempäälän haja-asutus elämäkin tuntua liian rauhattomalta,           metsämiesten mutinat ärsyttää ja naapurin lasten koira-arkuudet kyllästyttää. Onneksi kaikkiin ongelmiin     on ratkaisu niin tähänkin, vuokrasimme piilopirtin pienen metsäjärven rannalta sopivan kaukana kaikesta.    

Ei ole sähköjä eikä muita mukavuuksia

mutta se rauha, ah !

Vanhat metsäautotiet luo loistavat lenkkeily olosuhteet.

Viestimaastojakin ollaan koitettu kartoittaa,

jälkeen ja esineruutuun löytyy metsää vaikka kuinka paljon.

Ja mikä parasta, saadaan uida niin paljon kun jaksetaan.

Ainoa huonopuoli on kun täytyy lähteä välillä kotiin :)

BH PELLE JA JÄLJETÖN AKU

Toukokuun viimeinen viikonloppu meni vahvasti koiraurheilun merkeissä. Koettiin taas kaikki urheilun ja varsinkin koiraurheilun "hienoudet", onnistumisen ja epätoivon tunteet.

Lauantaina suunnattiin auton nokka kohti Hämeenlinnaa, kyseessä Pellen käyttäytymiskoe. Aikamoisella riskillä (tai luotolla) lähdettiin täysin vieraalle kentälle eikä päivän tuomaristakaan (Sari Pehkonen) ollut mitään käsitystä. Viimeistely harjoituksissa huomattiin melkoinen puute luoksetulossa eikä sitä ehditty enää korjailla joten pientä ylimääräistä jännitystä oli ilmassa.

Päivän positiivisin huomio oli ettei koira kauheasti hämmentynyt koe tilanteesta eikä vieraasta kentästä.
Suoritus oli juuri sellainen kuin osasin kuvitella. Pelle toimi hillityn hallitusti, matalalla vietillä mutta varmasti.
Suhteellisen tiukka tuomari täti olisi kaivannut seuraamiseen lisää energiaa ja täyskäännöksiin lisää nopeutta.
Ohjaajaa tuomari huomautti lyhyestä remmiotteesta vaikka myönsikin ettei remmillä annettu apuja/pakotteita.

Ainoa merkittävä virhe tuli sitten tuossa luoksetulossa. Valmisteleva osuus kunnossa, maahan meni nopeasti ja jäi rauhassa odottamaan. "Tänne" käskyllä lähti reippaasti tulemaan ohjaajaa kohti mutta sitten tuli tämä viimeistely treeneissä huomattu ongelma. Kun ei palkka tule näkyviin puolimatkaan mennessä niin aletaan jarruttamaan ja nyt jopa pysähdyttiin odottamaan, missä lelu ? No onneksi toisella käskyllä tuli loppuun asti ja saatiin suoritus vietyä hyväksytysti maaliin. Kaupunki osuudella tuomarikin vähän "rentoutui" ja se oli läpihuuto juttu ilman mitään ongelmia. Näin ollen voidaan liittää Pellen nimen eteen BH-tunnus ja aloittaa valmistelut "oikeita" kokeita varten.



Sunnuntaina oli sitten Akun vuoro esitellä päivän kuntonsa Kyröskoskella Mustosen muistokisoissa. Kyseessä kolmos luokan jälkikoe tottelevaisuus karsinnalla (15 koiraa maastoon). Koiria oli ilmoittautunut ja paikalla 20 joten viisi koirakkoa täytyi karsia tottisten perusteella pois. Melkoinen haaste meille mutta niin kuin on monesti nähty koiraurheilu on herkkä ja yllätyksellinen harrastus. Niin myös tälläkin kertaa.

Viime aikojen tottis treeneissä Aku on osoittanut erittäin hyvää fiilistä ja toivoin sen näkyvän myös tämän päiväisessä kisassa. Valitettavasti tuo toive ei aivan toteutunut vaan seuraaminen hajoili taas pahemman kerran vaikka välillä näennäisen iloisesti napattiinkin vähän kiinni numerolapun narusta. Muuten liikesuoritukset meni kohtuullisesti liikkeestä istumista ja luoksetulon törmäystä lukuunottamatta. Tuomarin arvostelun perusteella en osannut odottaa ihan noin "kovia" pisteitä (77) mutta ei me "virallista" valitustakaan jätetty vaikka kisan jälkeen Santikon Karille asiasta mainitsinkin. Toivottavasti ei mahdollisissa tulevissa kisoissa ota takaisin :)

Meidän virheet oli tällä kertaa kuitenkin varsin pieniä joidenkin toisten epäonnistumisiin verrattuna joten tuo 77 pistettä riitti kuin riittikin jatkoon pääsyyn vaikka tottis pari vetikin huikeat 99 pojoo ja siinä ei kyllä ollut yhtään ylimääräistä.

Maastossa menikin sitten ihan plörinäksi. Tuulinen päivä avoimessa kangasmaastossa aiheutti monelle koiralle ongelmia jo janalla, niin meillekkin. Alku harhan ja takajäljen jälkeen saatiin hetkeksi kiinni oikeasta jäljestä mutta kakkos kepin jälkeen hukattiin jälki totaalisesti. Ohjaajakin oli sen verran eksyksissä että jouduttiin vähän haeskelemaan jotta saatiin auto näkyviin. Kun taas päästiin joten kuten "kartalle" niin nostettiin loppuun pienenä lohtuna kutos keppi. Sen verran otti kuitenkin pattiin tuo jäljen totaali hukkaaminen ja vähäinen keppi määrä ettei viitsitty enää esineruutuun mennä räpistelemään.

Että tällä lailla tällä kertaa !

HYVÄSTIEN AIKA !

Lämmin kiitos kaikille jotka olette olleet osallisina tapahtumarikkaassa elämässäni. Kaikenlaista tuli nähtyä ja koettua, pari pentuettakin alulle pantua. Pitäkää erityisen hyvää huolta noista jälkeläisistäni ja niiden jälkeläisistä koska ne ovat vahvimmin muistuttamassa minusta. Sydämmeni oli vahva mutta sisuskalut astetta heikommat. Ehkä olisin viikon tai pari vielä pystynyt sinnittelemään mutta en halunnut lisätä läheisteni tuskaa näyttämällä heikolta vaan lähdin rintakarvat rottingilla mieli virkeänä niin kuin elin elämänikin. Siitä todisteena nuo kaksi viimeistä tämän päiväistä kuvaa. Tuon pinkin pallon pidin suussa viimeiseen hengenvetoon asti. Ikävä on jo nyt kova mutta koittakaa pärjätä ja pitäkää toisistanne huolta. Älkää murehtiko liikaa vaan nauttikaa elämästä, niin minäkin tein.

Rakkaudella, ROOPE !

Hoffipoffi Candy King (BH, VK1, TK1, PEHA, PERA-A)
28.5.2003 - 30.4.2015

PS. Sorry Heta etten pitänyt lupaustani synttäreistä

3.8.2003

 

 

Pelastuskoiraleiri Niinisalossa 2005

 

 

Räyskälä syysloma 2008

 

 
 

Viimeinen koppi 30.4.2015

 

 

Pallon otan kyllä mukaan 30.4.2015

Hienoa että sai jättää hyvästit kaikessa rauhassa mutta kyllä oli rankka viikko. Nyt ei kuitenkaan tarvi enää olla huolissaan vaan voidaan muistella kaikkea kivaa mitä ollaan ehditty tehdä ja kokea.

TIISTAI PALLOILUT

 

Taisi olla viimeinen nätti päivä joten otettiin pallot esiin ja laitettiin pihapelit käyntiin.

No ni pallo peliin !
 

koppi

kuules poika, tää on mun pallo

en anna vaikka kuinka kiskot





ähhähää, mun pallo !

tulkaa ottaamaan, siis yrittään
 

Ja sama äänten kanssa ...