keskiviikko 21. lokakuuta 2015

PELLEN PK AVAUS KEMISSÄ

Heh heh, taas karkas vähän mopo käsistä ! Piti lähteä Kemiin asti katsastamaan Pellen koevalmius.
Pari kuukautta sitä tuli tossa pähkäiltyä ja kun ei lähemmäksi viestikisoja järjestyny niin päätettiin lähteä vähän reissun päälle.

Melkoinen seikkailuhan siitä sitten tulikin. Perjantaina töitten jälkeen liikkeelle ja ensimmäiseksi yöksi Raaheen. Lauantaina käytiin tsemppaamassa rintasyövän kanssa taistelevaa serkkutyttöä ja palvelutaloon joutunutta mummoa. Siitä sitten toiseksi yöksi Kemiin ja sunnuntai aamuna kisoihin.

Aloitettiin viestiosuudella jossa oli mukana 3 voittajan koirakkoa ja 2 alokas koirakkoa. Arvonnassa saatiin numero 4 eli heti voittaja koirakoiden perään. Oltiin jo seuraamis viivalla valmiina siirtymään lähtöviivalle kun toisena lähtenyt koira palasi metsästä radan oikealta puolelta takaisin B-pisteelle. Hiukan Pelle oli ihmeissään kun jouduin seurauttamaan sen toisen koiran ohi ennenkuin koiran omistaja sai kutsuttua koiran luokseen. Mitään isompaa vaikutusta tuosta ei meidän suoritukseen ollut. Pelle odotti hienosti lähtölupaa ja käskystä säntäsi matkaan. Viimeisen koiran lähdettyä matkaan odottelimme minuutin verran ja lähdimme siirtymään kohti C-pistettä. Ei keritty kovinkaan pitkälle kun takaa radalta kuului muutama haukahdus ja hetken kuluttua viimeisenä lähtenyt koira kirmasi takaisin Pelle perässä. Viesti on kyllä hieno laji, ikänä ei tiedä mitä matkalla sattuu :) Voi vain arvailla oliko riistaa liikkeellä vai loppuiko vaan usko etenemiseen.

Pettymyksestä huolimatta päätettiin suorittaa kisat kunnialla loppuun asti joten seuraavaksi esineruutuun.
Ruudussa Pelle eteni aavistuksen enemmän jäljestämällä mitä harjoituksissa mutta esine kuitenkin löytyi ihan hienosti. Hieman oli outo ja hankala esine (kaulanauha) joka pääsi tippumaan luovutuksessa. Koira kuitenkin nosti heti esineen uudestaan joten tästä vain yksi piste menetys (29/30p).

Tottikseen ei osallistunut kuin 3 koirakkoa joten jouduttiin kierrätykseen voittajaluokan koirakkojen kanssa.
Aloitettiin paikkamakuulla ja siitä huili vuoroon ja sitten vasta suorittamaan. En tiedä painoiko viestiosuuden epäonnistuminen vai rankahko viikonloppu mutta aivan ei viretila ollut parhaimmillaan ja pientä paineistumista oli koirassa havaittavissa. Tämä näkyi heti kentälle menossa ja seuraamisessa. Jäävät liikkeet meni kuitenkin hienosti ja noudot on Pellen parasta osaamista. Hieman yllättäen myös eteenlähetys onnistui ja maahan meno oli jopa omastakin mielestä upea. Päivän tuomari tykkäsi meidän suorituksestamme enemmän kuin olisi ehkä pitänyt mutta emme jättäneet protestia vaan kiitimme ja kumarsimme kun tuomarilta heltisi 97/100p.

Olihan tuo paluumatka melkoisen pitkä mutta yllättävän vähän jäi viestiosuuden epäonnistuminen harmittamaan. Kaksi osioo kolmesta meni kuitenkin hienosti ja käynti serkkulikan luona antoi melkoisesti perspektiiviä elämän oikeesti tärkeisiin asioihin.

maanantai 12. lokakuuta 2015

AKUN KISAT KISATTU ?


Sunnuntaina 11.10.-15 kisailtiin Tampereen Vetokoiraseuran jälkikokeessa Aitolahden maastoissa.
Kisat alko jälkiosuudella jossa Aku taisteli alun takajäljestä huolimatta äärimmäisen haastavassa maastossa koko jäljen ja poimi tällä kertaa myös matkalta kaikki kepit. Jälki oli todellakin "taistelu", ohjaaja menetti piponsa jo alku kahinoissa kun hypeltiin kaatuneitten puunrunkojen yli ja välillä mentiin myös ali ja taas hyökättiin niin sakeaan risukkoon että koiran oli mentävä omiaan ja ohjaaja yritti selviytyä jotenkuten perässä. Kiivettiin rinteitä ylös ja alas kunnes vastaan tuli niin jyrkkä seinämä kohti suoraan alaspäin että Aku löi jarrut päälle ja vilkaisi ohjaajaa, tonnekko ? Katoin seinämää ja totesin koiralle ettei jälki siitä voi mennä, ei selvitä alas ehjin jaloin. Pyysin Akua tarkistamaan oikean ja vasemman ja kun ei näyttänyt saavan hajua niin palattiin 10 metriä taaksepäin ja ajettiin jälkeä uudestaan mutta taas koira pysähty kurkkimaan jyrkänteeltä alas siihen malliin että tonne se menee. Tutkin itse tarkemmin seinämää ja huomasin että muutamasta kohdasta oli sammaleet liukunu sivuun, oli siitä saattanu joku pudottautua alas. Ihan suoraa en uskaltanu koiraa alas päästää mutta jotenkin siitä askelmerkit löydettiin ja päästiin molemmat ehjänä alas. Alhaalla Aku jatkoi jäljestämistä niin päättäväisesti että ohjaaja sai huokaista helpotuksesta, ollaan edelleen jäljellä. Olin pitkään siinä luulossa että meiltä olisi jäänyt yksi keppi väliin ja yllätys olikin suuri kun luulin jo jäljen loppuvan mutta kepissä ei ollutkaan kutos merkintää. Mielessä kävi jo että polkijalla on tapahtunut virhe mutta onneksi Aku oli jo jatkamassa matkaa joten ohjaajan oli syöksyttävä perään ja lopetettava turhat mietinnät. Keppien vastaanottaja oli polkenut meidän jäljen ja hänen ensimmäinen kommenttinsa oli " ai, te selvisitte omin jaloin sieltä ".

Esineruutuunkin oli tehty pientä jäynää. Oikeassa laidassa oli kaksi esinettä peräkkäin ja keskellä takana kolmas, vasen laita oli kokonaan tyhjä. Aloitin oikealta ja Aku pyöri hetken siinä puolimatkassa muttei löytänyt esinettä. Jatkoi sitten peräkulmaan ja nosti sieltä esineen. Seuraavaksi keskelle ja sieltä myös esine pienen pyörimisen jälkeen. Kolmas lähetys vasempaan laitaan josta ei mitään hajua joten Aku siirtyi uudestaan keskelle ja pysähtyi sitten katsomaan ohjaajaa "pitäskö täällä olla jotain mää oon jo tutkinu tän ? "
Muutama tarkistus ruudun etuosassa ja sitten loppui valitettavasti aika. Esine olisi ollut siinä missä Aku ensimmäisenä pyöri muttei vaan saanut sitä paikallistettua. Työskentelypisteet oli hyvät joten maasto-osuuksien jälkeen pisteitä 187 ja kaikki mahdollisuudet tulokseen.

Hieno päivä sai kuitenkin surullisen lopun kun tottis ei maistunut sitten yhtään. Jotenkin sitä ymmärtäis jos tulis jotain liikevirheitä tai paketti sekois jostain ylimääräisestä häiriöstä mutta kun koiraa ei vaan kiinnosta tai sitten se on kipee. No joo tuomari antoi päivän räpistelystä sen tulokseen vaadittavan 70 pistettä ja näin yhteispisteet 257 oikeutti JK3 kakkostulokseen ja sillä päivän kisassa sijoitukseen 3/5. Mutta mutta kun siitä jäi aikalailla sellanen säälipisteiden maku. Mielestäni tottis suorituksemme ei ollut tuloksen arvoinen ja nyt täytyykin vakavasti miettiä onko Akun PK-uraa enää järkeä jatkaa. Tämän kun pitäisi olla hauskaakin eikä pelkkää pakkopullaa. No käydään ensin lääkärissä ja vedetään talvi henkeä ja tehdään lopulliset päätökset sitten keväällä.




Ammatti kuvaaja on taas onnistunu


Eteenlähetys meinasi olla päivän onnistunein suoritus :)