JANE TAMPEREELLA

Akun sisko Jane (Karoonan Saana) osallistui sunnuntaina Tampereen KV näyttelyyn ja meidänhän oli ihan pakko mennä hiukan häiriköimään:) Aika tiukille aikataulut meni Akun agi treenien takia mutta kun ajoi reilua ylinopeutta Lempäälästä Tampereelle, niin ehdittiin näyttelyhallille juuri kun oli Janen vuoro. Jane tuomarin tarkasteltavana. Tämä tuomari taisi tykätä enemmän merkkareista, mutta hienosti Jane urakastaan suoriutui. Kehän ulkopuolella poseerattiin vähän rennommin. Näyttelyn jälkeen siirryttiin ulos moikkaan sukulaisia. Puitteet ei ollut parhaat mahdolliset mutta päästiin kuitenkin hiukan irroittelemaan Tässä ratkotaan sisarusten välistä patukanveto mestaruutta. Ja lopuksi vähän istumakuvia. Ensin Aku Sitten Jane Ja lopuksi sisarukset Roope isän kanssa yhteiskuvassa.

Talvileirille ?

Heips, Hengissä ollaan. Hiljaiselo blogin osalta johtuu rikkoutuneesta muistikortista, täytyy siis kirjoitella ilman kuvia. Ollaan käytetty hiihtokelit tehokkaasti hyväksi vaikka Kyötikkälän SM-kisat jouduttiinkin perumaan liian kovan pakkasen johdosta. Tosin viestijoukkuetta Tamperelaiset ei olisi saanut kasaan joten mekin olisimme osallistuneet korkeintaan nolla nolla hiihtäjinä. No katotaan ensi talvena jos saataisiin kasaan Hoffi joukkue, sellaisesta oli kisapaikalla vähän puhetta. Heidi ja Suski oli näköjään käynyt Nokian "meirän hallissa" reenailemassa agia. Lempääläänkin on avattu uusi halli agi harrastajille tai itseasiassa kaksikin. Joten täytyihän meidänkin hyödyntää räjähdysmäisesti kasvaneet harrastusmahdollisuudet, eli olemme Akun kanssa kohta suorittaneet 8 kerran agi alkeiskurssin. Homma on ollut niin kivaa että taidamme osallistua myös jatkokurssille. Hallia voi käydä ihastelemassa täällä. Ai niin, ilmoittauduimme juuri Hoffien talvileirille Hauholle 26.-28.3.2010. Olikos kukaan sukulaisista tulossa sinne? Vapaita paikkoja on ilmeisesti vielä jäljellä.

Joulu muistoja

Joulu oli ja meni jo aikaa sitten, mutta tässä kuitenkin hieman kuvasatoa näin jälkikäteen.

Viikko vierähti varsin nopeasti. Oli lunta ja pakkasta,

eli kaikilla kivaa. Aku ei olisi millään malttanut olla sisällä, vaan tähyili

ulos herkeämättä.

Ja Akuahan ei haitannut jos joku yritti viedä

hänen tähystys paikkansa :)

Ulkona hiihdettiin välillä "nelivedolla"

Ja välillä "kasivedolla"

Hiihtäjät hileessä.

Välillä vaan tonttuiltiin

Ja leikittiin muuten vaan.

Kyllä oli kiva reissu, vaikka ajomatka olikin hirmu pitkä.

Hiihto harrastusta on jatkettu ahkeraan myös joulun jälkeenkin

ja saapas nähdä löytyykö SM kisojen lähtöluettelosta jompikumpi

Hoffin rötjäle ???

HYVÄÄ JOULUA

Otettiin varaslähtö ja tultiin jo lauantai iltana Joulun viettoon Pyhätunturille. Valitettavasti Pyhä infon langaton netti yhteys ei jostain syystä jaksa ladata valokuvia blogiin, joten jouluterveiset tulevat ainoastaan kirjallisessa muodossa. Akulla ja Roopella on ollut tosi kivaa. On hiihdetty ja muuten vaan peuhattu lumessa. Pakkasta on ollut sopivasti n.10-15 astetta ja lunta 35cm. Kinkku paistettiin jo sunnuntai iltana ja laatikoitakin on jo ehditty maistelemaan. Oikein hyvää Joulua kaikille. T: Miko, Kati, Roope ja Aku

Tikkejä

Torstain iltalenkin jälkeen eteisen lattialle ilmestyi verisiä tassunjälkiä. Luultiin heti että taas on Roope telonut jalkansa. Mutta ei, tällä kertaa syy veri jälkiin löytyi Akun tassusta. Tämä olikin eka kerta kun Akua tarvi lähteä kiikuttaan lääkäriin, muun kuin rokotuksen takia. Yhtään ei poika jalkaansa valitellut mutta sen verran pahasti oli varpaanväli liha revennyt, että lääkäri kuroi viidellä tikillä lihat kasaan. Nyt sitten ollaan kärvistelty turhautumista vastaan, kun ei saa mitään kivaa tehdä ja pirun sidekin ärsyttää niin kamalasti. Kauluria en suostunut Akulle ottamaan, se kun on mielestäni isoille koirille liian nöyryyttävä kapistus. No ei auta kun toivoa, että pieni huili vaan parantaa treeni motivaatiota.

Hoffi mestikset Espoossa 19.9.-09

Huh, huh tulipas nöyryytettyä itseään ja Roopea oikein kunnolla. Käytiin nimittäin Espoossa Hovawarttien mestaruuskisoissa lajina PK viesti 1. Ideana oli että saataisiin vähän kisakokemusta viestistä, jos vaikka Akusta saataisiin oikea viestikoira. Eli Roopea oli tarkoitus käyttää vähän niinkuin koekaniinina kisakokemuksen saamiseksi. Ropen kanssa on viestiä reenattu aikanaan aika paljonkin ja nyt pienen hiljaiselon jälkeen viritelty uudestaan. Juoksu on reeneissä kulkenut varmasti, vauhtihan Roopella ei päätä huimaa mutta suoritus varmuus on ollut hyvää. Tottis on ollut aina myrkkyä ja hyppy sekä este noudot eivät kuulu pelastuspuolen kokeisiin joten ne oli uusia ja tiedettiin vaikeiksi. Vaikka edellämainitut tosiasiat oli tunnustettu ja odotettavissa oli ettei tottisosuudesta päästä läpi (vaatimus 70/100 pistettä) ja pääpanos suunnattu esineruutuun ja maasto- osuuteen, idealla kerätään kokemusta. Päivästä tuli hirveä kärsimysnäytelmä, jonka häpeästä pääsee varmasti osalliseksi kaikki sukulaiset ja tuttavatkin, kasvattajaa unohtamatta. Päivä eteni tähän malliin: Koe alkoi tottiksella. Roopelle arvottiin numero 2, joten päästiin heti kentälle paikalla makuuseen 1 koiran suorittaessa. No valmistelevan osuuden seuraaminen oli Roopemaisesti väljää niinkuin aina koetilanteissa. Seuraavaksi täyskäännös ja maahan käsky. Roope istua jököttää perusasennossa Katin vieressä. Uusi maahan käsky, Roope pakittaa Katin seläntaakse poikittain. Kati antaa kolmannen käskyn ja reilun käsiohjauksen, koira saadaan vihdoin maahan ja paikalla makuun loppuosa sujuu hyvin mutta suoritushan on tietysti hylätty jo aikaa sitten. Muissa osioissa ei mene yhtään paremmin. Seuraaminen on kauttaaltaan väljää puolittaisella kontaktilla. Hetkittäistä skarppaamista esiintyy vauhdin vaihdoksissa ja ainoa hyvä arvosana tulee liikkeestä istumisesta. Vuorossa tasamaa nouto, joka ei ole yleensä tuottanut suuria vaikeuksia. Kati heittää noutokapulan ja käskee "tuo", koira ei liikahdakkaan. Uusi käsky ja karvakaan ei värähdä kun Roope istua jököttää perusasennossa ohjaaja joutuu hakemaan kapulan itse. Seuraavaksi hyppynouto. Kati antaa käskyn "hyppy", ei tapahdu mitään. Toinen käsky, Roope lähtee liikkeelle hyppää mutta ottaa reilun kontaktin esteeseen. Kati käskyttää "tuo", Roope poimii kapulan mutta tuo sen esteen sivusta hyppäämättä takaisin. Luovutus ok:). Ja sitten ennakkoon pahin estenouto. Kolme "kiipee" käskyä, ei hievahdustakaan. Taas saa ohjaaja käydä keräämässä kapulan telineeseen. Tämän jälkeen olisi ollut vielä eteenlähetys mutta ohjaajan nöyryytys mittari oli jo punaisella, joten viimeinen liike jätettiin suorittamatta. Tulos 22/100 pistettä. Kati teki Roopen kanssa sopimuksen etteivät enää ikinä mene yhdessä tottis kehään:) Esineruutu oli tarkoitus suorittaa seuraavaksi mutta ratamestari oli havainnut ruudussa kyykäärmeen. Tuomaristo punnitsi hetken vaihtoehtoa talloa uusi ruutu mutta päättivät sitten että juostaan viesti osuus ensin ja otetaan esineruutu viimeisenä. Viesti maasto oli erittäin rankka ja uskaltaisin jopa väittää että sääntöjen vastainen. Säännöissä kun mainitaan ettei radalla saa olla kulmia eikä jyrkkiä mutkia vaan radan tulee mukailla maastoa mahdollisimman suoraan. Tällä radalla oli kolme n.90 asteen kulmaa ja yksi erittäin jyrkkä mutka. Lisäksi kulmat oli ilkeästi polulta tai metsäautotieltä metsään poikkeavia pistoja. No rohkeasti kuitenkin lähdettiin yrittämään ja hetken näytti jopa ihan hyvältä. Mitä nyt pieni lähetysviive sakko, kun en kuullut tuomarin 1 minuutin aikailmoitusta. Istutin Roopen seurautus linjan alkuu. Siitä 25m vapaana seurautusta lähetysviivalle (alo luokassa saa seurauttaa kytettynä) ja "seis" komennolla Roope pysähtyi lähetysviivalle seisomaan. 30 sekunnin paikalla olo meni ok ja sitten "viesti" käskyllä koira liikkeelle. Vauhti ei melko verkkainen mutta olemus päättäväinen, ajattelin että vanha kettu huomasi tulo matkalla kuinka rankka maasto on ja lähti liikkeelle säästelijäästi. Roope hävisi mutkan taakse ja 30 sekunnin lähetysajan umpeuduttua palasin omalle lepopaikalleni. Viestissä koirat lähetetään radalle 3 minuutin välein ja juuri kun seuraava koira oli lähtemässä matkaan Roope ilmestyi takaisin lähetys päähän, auts. Roope pysähtyi 10m lähetyslinjasta ja ilmeellä pyysi apua, "missä iskä se rata oikein menee". Kohtuu kaukana oli poika käynyt, koska aikaa oli kulunut yli kaksi minuuttia. Lähetys aika oli kulunut aikaa sitten umpeen joten en voinut uutta äskyä antaa vaan jouduin kutsumaan koiran pois radalta. Kun sitten vihdoin raahauduimme pois metsästä, Kati oli tullut siihen tulokseen ettei Roopea kannata enää esineruutuun laittaa vaan päästetään koira huilaamaan. Näin myös tehtiin ja näin ollen kokonaistulokseksi tuli 37 ja keskeytys (saatiin maastosta 15 pistettä hyvästä käytöksestä):D. Loppujen lopuksi neljästä koirasta vain yksi onnistui suorittamaan kokeen hyväksytysti ja näin ollen julistettiin Hoffimestariksi 2009. Jos päivästä haluaa oikein yltiöpositiivisella asenteella kaivaa jotain hyvää. Niin sen tarvii olla se kun palkintojen jaossa yksi pariskunta tuli jutulle autoasioissa, ja kun kuulivat meidän tuloksemme totesivat: "Ai se oli teidän koira joka sai tottiksessa 22 pistettä. Puhuttiin juuri että kyllä nyt kehtaa tulla ensi vuonna omankin koiran kanssa kisoihin, kun joku on jo tehnyt pohjanoteerauksen". Että silleen:)

Pentutreffit 12.9.-09

Karoonan S-pentujen syys treffit vietettiin Harjavallassa 12.9.-09 aurinkoisissa tunnelmissa agilityn alkeita treenaillen. Tai oikeastaan osa porukkaa oli kyllä ilmiselvästi harjoitellut kotona salaa, sen verran taidokkaitakin suorituksia kentällä nähtiin. Aku odottelee vuoroaan ja ihailee kun ... ... Mörkö taiteilee puomilla. hienosti sujuu puomi Donnaltakin. Akua hiukan jännittää. Roopelle puomi ei tuottanut vaikeuksia. Elsa näyttää pennuille mallia miten puomi suoritetaan vauhdilla. Seuraavaksi oli vuorossa A-este ja vuorossa Mörkö Donna kerää rohkeutta alastuloon. Aku suorastaan tarrautuu esteeseen. Mörkö keinulla. Täähän on ihan easy, tuumaa Donna. Lisää nakkeja lankulle iskä! Kestäähän tää varmasti myös maxi koirat? Hypyissäkin Mörkö oli ihan omaa luokkaa. Tosin kyllä Donnakin sai ilmaa alle. Aku sen sijaan keksi ihan uuden esteen, riman alitus. Maasta se tukevakin ponnistaa:) Ja hypätä osaa myös vähän karvaisempikin otus, eli Pihka. Mörkökös se sieltä putkesta sukeltaa? Täältä tulee Donna. Akuu.. mihin jäit? Roopekin mahtui putkesta läpi. Donna tyylittelee renkaan läpi. Myös Roope sujahti vauhdilla läpi. Mutta kukas se täällä killuu??? Seuraavana oli vuorossa kepit ja tyylinäyte Mörköltä. Sujuvaa pujottelua Donnalta. Akulla, vai olikos se enemmänkin ohjaajalla oli hiukan hankaluuksia?! Äiti hei, pitäskö mun ihan oikeesti taipua tonne keppien väliin? Esteen nimi oli mitä ilmeisimmin pituus, ja kyllähän Mörkö sen osasi. Donnan tyylinäyte. Aku ja päätön ohjaaja. Ja viimeisenä Roope. Oli oikein hauska päivä. Kiitos siitä Suskille ja kaikille osallistujille. Harmi ettei Jane, Iines, Buddy ja Veeti päässeet osallistumaan. PS: Nämä kuvat olivat harjoituksista. Kilpailu radalta ei kuvia ehtinyt enää ottamaan:)