Akun alkukesän viestikokeet kun meni mönkään jo maasto-osuuksilla niin täytyi käydä hakemassa vähän kisatuntumaa jälkikokeen muodossa. Tuo JK2 koulutustunnushan saavutettiin jo viime syksynä mutta kun se oli "vain" kakkostulos niin käytimme sääntöjen sallimaa mahdollisuutta olla "höntyilemättä" kolmosluokkaan koska sen liikkeitä emme ole ehtineet vielä harjoitella.
Ja hyvä näin sillä ei ne kakkosenkaan koukerot ole näköjään ihan kisavalmiita :)
Tosin tuota vähän ounastelinkin koska Aku ottaa noista epäonnistumisista aina vähän itseensä ja itseluottamuksen vahvistus ottaa aina aikansa.
Aamu aloitettiin jäljellä. Kyröskosken maastohan on aakeeta laakeeta kangasta joka on ohjaajalle erittäin miellyttävää mutta koiralle, jota ei ole opetettu pellolla, melko haastavaa koska jälkeä täytyy ajaa tosi tarkasti nenä maassa. Janalta lähdettiin vauhdikkaasti, tuomarin mielestä jopa vähän liiankin kovaa, nappasi jäljen hieman oikaisemalla vasemmalle mutta kääntyikin sitten yllättäen ajamaan sitä oikealle = takajäljelle. Koira ympäri ja vauhdilla toiseen suuntaan. Akulle maasto oli tosiaan sen verran haastava että alun pienen kaahauksen jälkeen vauhti tasoittui "ihan kävelyksi" :)
Yksi keppi jäi maastoon. Vahva epäilys on että se olisi ollut ykkös keppi ?! Tai sitten jäljentekijä oli unohtanut sen :) Ajoin nimittäin alun vielä toiseen kertaan kun aikaa oli mutta ei sieltä edelleenkään keppiä löytynyt. Yksi kulma ajettiin reippaasti yli ja siitä seurasi Akumainen "valtava" korjaus lenkki. Se on mielenkiintoinen tunne kun huomaa ettei olla enää jäljellä ja Aku lähtee hakemaan uudestaan itseään jäljelle. Yleensä korjaus "laatikko" on noin 30m suuntaansa :)
Jos jälki osuus luokitellaan arvosanalla 8½ niin seuraavaksi vuorossa olleesta esineruudusta ei voi sitten antaa kun korkeintaan 4+. Plussa tulee siitä kun 5 minuutin tuloksettoman ruudussa haahuilun jälkeen jalomielinen tuomari käski ratamestaria näyttämään yhden lähiesineen jonka Aku sitten sai hakea ja saimme "hyvän mielen" onnistuneesta suorituksesta :D
Päivän päättävä tottis osuus tarjoilikin sitten taas riemun ja epätoivon sillisalaatin.
Seuraaminen oli Akun mittapuun mukaan ihan ok suorittamista. Pysähdykset ja nopeuden vaihtelut meni erittäin hyvin, etäisyys ohjaajaan vaihtelee ja etenkin käännöksissä ja henkilöryhmässä tarkkaavaisuus hajoilee. Onnistumisen riemua koettiin jäävissä liikkeissä. Kaikissa jäävissä oikeat asennot :) Nopeuttahan niissä ei voi kehua mutta varsinkin tuo istuminen on tuottanut treeneissä suuria vaikeuksia. Luoksetulo oli lähes täydellinen, perusasento jäi aavistuksen vinoksi.
No ilo muuttui hyvin nopeasti epätoivoon kun siirryttiin noutoihin. Tasamaa noudossa lähti käskystä kapulalle mutta ei halunnut parista "melkein" kokeilusta huolimatta ottaa järjestäjän kapulaa suuhunsa ? Sama toistui hyppynoudossa jossa sitten kisaohjeen vastaisesti vähän jo ärähdin koiralle.
Tiedä sitten oliko pienellä nuhtelulla osuutta asiaan vai mistä johtui kun estenoudossa Aku sitten yllättäin esittelikin aivan parasta osaamistaan :)
Eteenlähetys tuotti monelle koirakolle vaikeuksia, niin meillekkin. Irtosi kyllä heti mutta usko ei riittänyt edetä suoraan vaan lähti kaartamaan voimakkaasti kohti paikallamakuu paikkaa ja maahan menoon tarvittiin kaksi käskyä. Paikalla makuu ok mutta istumiseen tarvi taas toisen käskyn.
Kahden noudon ja eteenlähetyksen puutteellisista huolimatta 64 pistettä jättää pienen kipinän siitä että paketti saadaan vielä syksyksi kasaan :D Monen mielestä varmaan aika kovaa toiveajattelua mutta luupäinen ohjaaja on jo parit merkinnät syksyn kisakalenteriin "veistellyt", joten ainakin katsojille on luvassa poskilihasten kipeytymistä :)
