Roopesta tuli keskiviikkona pappa kun "Jane" (Karoonan Saana) pyöräytti mailmaan 5 pientä hoffin poikasta. 3 poikaa ja 2 tyttöä. Tytöille ja yhdelle pojalle on jo kuulemma tulevat kodit katsottuna mutta kaksi poikaa siis vielä vapaana. Nyt jos kaipaa aktiivista hoffiurosta niin kannattaa olla nopea :)
Itse olen joutunut käymään melkoista henkistä painia tulevan pentu valinnan kanssa mutta ei auta, elämässä on tehtävä valintoja. Välillä ne on vaikeita ja voi vain toivoa että tehty päätös ei jälkeenpäin kaduta. Ja vaikka pyrinkin aina omiin ratkaisuihin niin ainahan sitä toivoo että myös ystävät voisivat ne ymmärtää ja hyväksyä :)
Eli Roopen "pennunpentua" ei ole meille kotiutumassa vaan seuraava koira on kokonaan eri rotua.
Akun kanssa on treenailtu jälkeä ja tietysti vähän tottista. Kisakalenterin mukaan ollaan menossa 14.9 Harjavaltaan ja 28.9 Siilinjärvelle. Katsotaan miten äijien käy :)
perjantai 30. elokuuta 2013
sunnuntai 7. heinäkuuta 2013
KISA VIRITTELYÄ
Akun alkukesän viestikokeet kun meni mönkään jo maasto-osuuksilla niin täytyi käydä hakemassa vähän kisatuntumaa jälkikokeen muodossa. Tuo JK2 koulutustunnushan saavutettiin jo viime syksynä mutta kun se oli "vain" kakkostulos niin käytimme sääntöjen sallimaa mahdollisuutta olla "höntyilemättä" kolmosluokkaan koska sen liikkeitä emme ole ehtineet vielä harjoitella.
Ja hyvä näin sillä ei ne kakkosenkaan koukerot ole näköjään ihan kisavalmiita :)
Tosin tuota vähän ounastelinkin koska Aku ottaa noista epäonnistumisista aina vähän itseensä ja itseluottamuksen vahvistus ottaa aina aikansa.
Aamu aloitettiin jäljellä. Kyröskosken maastohan on aakeeta laakeeta kangasta joka on ohjaajalle erittäin miellyttävää mutta koiralle, jota ei ole opetettu pellolla, melko haastavaa koska jälkeä täytyy ajaa tosi tarkasti nenä maassa. Janalta lähdettiin vauhdikkaasti, tuomarin mielestä jopa vähän liiankin kovaa, nappasi jäljen hieman oikaisemalla vasemmalle mutta kääntyikin sitten yllättäen ajamaan sitä oikealle = takajäljelle. Koira ympäri ja vauhdilla toiseen suuntaan. Akulle maasto oli tosiaan sen verran haastava että alun pienen kaahauksen jälkeen vauhti tasoittui "ihan kävelyksi" :)
Yksi keppi jäi maastoon. Vahva epäilys on että se olisi ollut ykkös keppi ?! Tai sitten jäljentekijä oli unohtanut sen :) Ajoin nimittäin alun vielä toiseen kertaan kun aikaa oli mutta ei sieltä edelleenkään keppiä löytynyt. Yksi kulma ajettiin reippaasti yli ja siitä seurasi Akumainen "valtava" korjaus lenkki. Se on mielenkiintoinen tunne kun huomaa ettei olla enää jäljellä ja Aku lähtee hakemaan uudestaan itseään jäljelle. Yleensä korjaus "laatikko" on noin 30m suuntaansa :)
Jos jälki osuus luokitellaan arvosanalla 8½ niin seuraavaksi vuorossa olleesta esineruudusta ei voi sitten antaa kun korkeintaan 4+. Plussa tulee siitä kun 5 minuutin tuloksettoman ruudussa haahuilun jälkeen jalomielinen tuomari käski ratamestaria näyttämään yhden lähiesineen jonka Aku sitten sai hakea ja saimme "hyvän mielen" onnistuneesta suorituksesta :D
Päivän päättävä tottis osuus tarjoilikin sitten taas riemun ja epätoivon sillisalaatin.
Seuraaminen oli Akun mittapuun mukaan ihan ok suorittamista. Pysähdykset ja nopeuden vaihtelut meni erittäin hyvin, etäisyys ohjaajaan vaihtelee ja etenkin käännöksissä ja henkilöryhmässä tarkkaavaisuus hajoilee. Onnistumisen riemua koettiin jäävissä liikkeissä. Kaikissa jäävissä oikeat asennot :) Nopeuttahan niissä ei voi kehua mutta varsinkin tuo istuminen on tuottanut treeneissä suuria vaikeuksia. Luoksetulo oli lähes täydellinen, perusasento jäi aavistuksen vinoksi.
No ilo muuttui hyvin nopeasti epätoivoon kun siirryttiin noutoihin. Tasamaa noudossa lähti käskystä kapulalle mutta ei halunnut parista "melkein" kokeilusta huolimatta ottaa järjestäjän kapulaa suuhunsa ? Sama toistui hyppynoudossa jossa sitten kisaohjeen vastaisesti vähän jo ärähdin koiralle.
Tiedä sitten oliko pienellä nuhtelulla osuutta asiaan vai mistä johtui kun estenoudossa Aku sitten yllättäin esittelikin aivan parasta osaamistaan :)
Eteenlähetys tuotti monelle koirakolle vaikeuksia, niin meillekkin. Irtosi kyllä heti mutta usko ei riittänyt edetä suoraan vaan lähti kaartamaan voimakkaasti kohti paikallamakuu paikkaa ja maahan menoon tarvittiin kaksi käskyä. Paikalla makuu ok mutta istumiseen tarvi taas toisen käskyn.
Kahden noudon ja eteenlähetyksen puutteellisista huolimatta 64 pistettä jättää pienen kipinän siitä että paketti saadaan vielä syksyksi kasaan :D Monen mielestä varmaan aika kovaa toiveajattelua mutta luupäinen ohjaaja on jo parit merkinnät syksyn kisakalenteriin "veistellyt", joten ainakin katsojille on luvassa poskilihasten kipeytymistä :)
Ja hyvä näin sillä ei ne kakkosenkaan koukerot ole näköjään ihan kisavalmiita :)
Tosin tuota vähän ounastelinkin koska Aku ottaa noista epäonnistumisista aina vähän itseensä ja itseluottamuksen vahvistus ottaa aina aikansa.
Aamu aloitettiin jäljellä. Kyröskosken maastohan on aakeeta laakeeta kangasta joka on ohjaajalle erittäin miellyttävää mutta koiralle, jota ei ole opetettu pellolla, melko haastavaa koska jälkeä täytyy ajaa tosi tarkasti nenä maassa. Janalta lähdettiin vauhdikkaasti, tuomarin mielestä jopa vähän liiankin kovaa, nappasi jäljen hieman oikaisemalla vasemmalle mutta kääntyikin sitten yllättäen ajamaan sitä oikealle = takajäljelle. Koira ympäri ja vauhdilla toiseen suuntaan. Akulle maasto oli tosiaan sen verran haastava että alun pienen kaahauksen jälkeen vauhti tasoittui "ihan kävelyksi" :)
Yksi keppi jäi maastoon. Vahva epäilys on että se olisi ollut ykkös keppi ?! Tai sitten jäljentekijä oli unohtanut sen :) Ajoin nimittäin alun vielä toiseen kertaan kun aikaa oli mutta ei sieltä edelleenkään keppiä löytynyt. Yksi kulma ajettiin reippaasti yli ja siitä seurasi Akumainen "valtava" korjaus lenkki. Se on mielenkiintoinen tunne kun huomaa ettei olla enää jäljellä ja Aku lähtee hakemaan uudestaan itseään jäljelle. Yleensä korjaus "laatikko" on noin 30m suuntaansa :)
Jos jälki osuus luokitellaan arvosanalla 8½ niin seuraavaksi vuorossa olleesta esineruudusta ei voi sitten antaa kun korkeintaan 4+. Plussa tulee siitä kun 5 minuutin tuloksettoman ruudussa haahuilun jälkeen jalomielinen tuomari käski ratamestaria näyttämään yhden lähiesineen jonka Aku sitten sai hakea ja saimme "hyvän mielen" onnistuneesta suorituksesta :D
Päivän päättävä tottis osuus tarjoilikin sitten taas riemun ja epätoivon sillisalaatin.
Seuraaminen oli Akun mittapuun mukaan ihan ok suorittamista. Pysähdykset ja nopeuden vaihtelut meni erittäin hyvin, etäisyys ohjaajaan vaihtelee ja etenkin käännöksissä ja henkilöryhmässä tarkkaavaisuus hajoilee. Onnistumisen riemua koettiin jäävissä liikkeissä. Kaikissa jäävissä oikeat asennot :) Nopeuttahan niissä ei voi kehua mutta varsinkin tuo istuminen on tuottanut treeneissä suuria vaikeuksia. Luoksetulo oli lähes täydellinen, perusasento jäi aavistuksen vinoksi.
No ilo muuttui hyvin nopeasti epätoivoon kun siirryttiin noutoihin. Tasamaa noudossa lähti käskystä kapulalle mutta ei halunnut parista "melkein" kokeilusta huolimatta ottaa järjestäjän kapulaa suuhunsa ? Sama toistui hyppynoudossa jossa sitten kisaohjeen vastaisesti vähän jo ärähdin koiralle.
Tiedä sitten oliko pienellä nuhtelulla osuutta asiaan vai mistä johtui kun estenoudossa Aku sitten yllättäin esittelikin aivan parasta osaamistaan :)
Eteenlähetys tuotti monelle koirakolle vaikeuksia, niin meillekkin. Irtosi kyllä heti mutta usko ei riittänyt edetä suoraan vaan lähti kaartamaan voimakkaasti kohti paikallamakuu paikkaa ja maahan menoon tarvittiin kaksi käskyä. Paikalla makuu ok mutta istumiseen tarvi taas toisen käskyn.
Kahden noudon ja eteenlähetyksen puutteellisista huolimatta 64 pistettä jättää pienen kipinän siitä että paketti saadaan vielä syksyksi kasaan :D Monen mielestä varmaan aika kovaa toiveajattelua mutta luupäinen ohjaaja on jo parit merkinnät syksyn kisakalenteriin "veistellyt", joten ainakin katsojille on luvassa poskilihasten kipeytymistä :)
lauantai 29. kesäkuuta 2013
TÄSTÄKÖ UUSI HARRASTUS ?
Tässä kun on joutunut mietiskelemään kaikenlaista tulevaisuuden varalle niin täytyihän sitä tilaisuuden tullen käydä vähän vakoilemassa uusia tuulahduksia :)
Tällänen lauantai tällä kertaa. Akua ja Roopea ei päästetty rosmojen kimppuun, tiedä kuinka siinä sitten olis käyny :)
 |
| Ensin kiivettiin pystysuoraa seinää olisko ollu 220cm |
 |
| Välillä kuljetettiin "rosmoa" |
 |
| Sitten suojattiin isäntää takaa tulevalta äijältä |
 |
| Sama äijä tuli yhtäkkiä pyssy ojossa päälle |
 |
| Pelkuri lähti karkuun joten käytiin nappaan se kiinni |
Tällänen lauantai tällä kertaa. Akua ja Roopea ei päästetty rosmojen kimppuun, tiedä kuinka siinä sitten olis käyny :)
torstai 6. kesäkuuta 2013
AKU 5 VUOTTA
Niin sitä vaan aikakuluu kun on kivaa :) Viisi vuotta sitten mailmaan putkahti Karoonan S-pentueen mukana tällainen haaveilija. Kasvattajan kuvaus "symppis" on kyllä ollut osuva. Poika olisi ehkä tarvinnut hieman erillaisen lähestymistavan ohjaajalta, eikä tuo isä Roopen alapuolella kehittyminen ihan parhaita eväitä ole elämään antanut. Mutta niillä eväillä on mentävä mitä on annettu ja ihan tervepäinen "aikuinen" tuostakin kaverista on kasvanut.
Onnea kaikille Ässäläisille !
tiistai 28. toukokuuta 2013
ROOPE 10 VUOTTA
Onnea, onnea !
Meidän äijä täytti tänään 10v. Paljon on ehditty kokea ja taitaapa matka vielä hetken jatkua ?!
Eilen käytiin canicross treeneissä juoksemassa 2,3km ja tänään otettiin vähän pihaleikkejä , hyvin jaksaa :)
Onnittelut kaikille Hoffipoffi C-pentueen koiruuksille !
Meidän äijä täytti tänään 10v. Paljon on ehditty kokea ja taitaapa matka vielä hetken jatkua ?!
Eilen käytiin canicross treeneissä juoksemassa 2,3km ja tänään otettiin vähän pihaleikkejä , hyvin jaksaa :)
Onnittelut kaikille Hoffipoffi C-pentueen koiruuksille !
sunnuntai 26. toukokuuta 2013
TUTTU JUTTU IKÄVILLÄ MAUSTEILLA
Viikonloppu Saarijärvellä ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan :)
Perjantain menomatka sujui vielä leppoisasti ja perillä odotti uudenkarhea pieni järvenranta mökki.
Sauna lämpimäksi, lihat grilliin ja pari kylmää olutta. Ai että kun on harrastaminen mukavaa.
Yöllä sitten alkoi tuuri kääntyä. Palovaroitin herätti kahdesti syystä tai toisesta, oli niin korkeella ettei ylettyny repiin irti. Ei soinu onneks kauaa mutta herätti kumminkin. Ja aamulla vielä hieman ennen kellon soittoa löysi ampiainen tiesä mökkiin surisemaan.
No hieman siinä oli uninen olo kahvia juodessa mutta ei auttanu kun hypätä autoon ja suunnistaa kisapaikalle johon navigaattorin mukaan oli 23km. Ei ehditty kun ekaan risteykseen kun latauksen varotusvalo sytty auton kojetaulussa. Vähän matkaa eteenpäin ja hävis kaikki sähköt autosta mutta palautu lähes samantien ja moottori kävi. Pari kilsaa eteenpäin ja sama uudestaan mutta nyt sammu moottorikin. Hieno homma, kisapaikalle matkaa 13km ja ilmoittautumiseen aikaa 20 minuuttia.
No eipä hätiä puhelimet on keksitty ja järjestäjät olivat varsin ystävällisiä ja huolehtivaisia. Tulivat hakemaan meidät tienposkesta kisapaikalle ja kyyditsivät vielä viestimetsäänkin.
Viestimetsässä ei päivä yhtään parantunut. Tuttu juttu, Aku palasi takaisin B pisteeseen. Tälläkertaa tosin eteni jo sen verran että katosi näkyvistä ja tuomarin kanssa jo luultiinkin että sinne meni. Kisan jälkeen metsästä pois tullessa lähetin Akun uudestaan matkaan ja niinhän siinä taas kävi että koira juoksi ilman mitään ongelmia. Kisatilanteessa on nyt joku ongelma jota en ole keksinyt ?!
Auto asiaa olin ehtinyt aamupäivän aikana sen verran selvitteleen että kun saavuimme metsästä takaisin kisapaikalle niin Jyväskylästä tuli hinausauto joka toi samalla meille vuokra-auton ja vei mennessään Fordin Jyväskylään. Kaikki autokorjaamothan oli jo tuohon aikaan lauantaipäivästä kiinni joten täytyy odotella maanantaihin että pääsee selvitteleen koska mahdollisesti voisi lähteä hakemaan autoa Jyväskylästä. Hinausvakuutus meillä on mutta vuokra-auto maksaa 124€/vrk ja pelkäänpä ettei toi korjaamolaskukaan ole ihan halpa.
Ai että kun harrastaminen on mukavaa ...
Perjantain menomatka sujui vielä leppoisasti ja perillä odotti uudenkarhea pieni järvenranta mökki.
Sauna lämpimäksi, lihat grilliin ja pari kylmää olutta. Ai että kun on harrastaminen mukavaa.
Yöllä sitten alkoi tuuri kääntyä. Palovaroitin herätti kahdesti syystä tai toisesta, oli niin korkeella ettei ylettyny repiin irti. Ei soinu onneks kauaa mutta herätti kumminkin. Ja aamulla vielä hieman ennen kellon soittoa löysi ampiainen tiesä mökkiin surisemaan.
No hieman siinä oli uninen olo kahvia juodessa mutta ei auttanu kun hypätä autoon ja suunnistaa kisapaikalle johon navigaattorin mukaan oli 23km. Ei ehditty kun ekaan risteykseen kun latauksen varotusvalo sytty auton kojetaulussa. Vähän matkaa eteenpäin ja hävis kaikki sähköt autosta mutta palautu lähes samantien ja moottori kävi. Pari kilsaa eteenpäin ja sama uudestaan mutta nyt sammu moottorikin. Hieno homma, kisapaikalle matkaa 13km ja ilmoittautumiseen aikaa 20 minuuttia.
No eipä hätiä puhelimet on keksitty ja järjestäjät olivat varsin ystävällisiä ja huolehtivaisia. Tulivat hakemaan meidät tienposkesta kisapaikalle ja kyyditsivät vielä viestimetsäänkin.
Viestimetsässä ei päivä yhtään parantunut. Tuttu juttu, Aku palasi takaisin B pisteeseen. Tälläkertaa tosin eteni jo sen verran että katosi näkyvistä ja tuomarin kanssa jo luultiinkin että sinne meni. Kisan jälkeen metsästä pois tullessa lähetin Akun uudestaan matkaan ja niinhän siinä taas kävi että koira juoksi ilman mitään ongelmia. Kisatilanteessa on nyt joku ongelma jota en ole keksinyt ?!
Auto asiaa olin ehtinyt aamupäivän aikana sen verran selvitteleen että kun saavuimme metsästä takaisin kisapaikalle niin Jyväskylästä tuli hinausauto joka toi samalla meille vuokra-auton ja vei mennessään Fordin Jyväskylään. Kaikki autokorjaamothan oli jo tuohon aikaan lauantaipäivästä kiinni joten täytyy odotella maanantaihin että pääsee selvitteleen koska mahdollisesti voisi lähteä hakemaan autoa Jyväskylästä. Hinausvakuutus meillä on mutta vuokra-auto maksaa 124€/vrk ja pelkäänpä ettei toi korjaamolaskukaan ole ihan halpa.
Ai että kun harrastaminen on mukavaa ...
lauantai 18. toukokuuta 2013
DOBO KOKEILU
Taas on haettu vireyttä elämään uusien harrastusten myötä :)
Sain houkuteltua Katin ja Roopen kokeilemaan uutta liikuntamuotoa Doboa.
http://www.youtube.com/embed/TNnjRhabRrg
Hiukan Kati epäili miten saa vanhuksen innostumaan tuollaisesta "jumpasta"
mutta hyvin oli mennyt. Hieman oli pallot kuulemma jäänyt pieneksi Roopen alla mutta hiki oli tullut ja koirakin oli melko puhki kotiin päästyään.
Akun kanssa käytiin sillä aikaa HÄH:n metsäreeneissä Kaivannossa. Jäljen janat meni ihan reisille mutta esineruudussa alkaa tapahtuun edistymistä. Ensiviikonloppuna sitten Saarijärvelle kokeilemaan miten hommat hoituu tositilanteessa.
Sain houkuteltua Katin ja Roopen kokeilemaan uutta liikuntamuotoa Doboa.
http://www.youtube.com/embed/TNnjRhabRrg
Hiukan Kati epäili miten saa vanhuksen innostumaan tuollaisesta "jumpasta"
mutta hyvin oli mennyt. Hieman oli pallot kuulemma jäänyt pieneksi Roopen alla mutta hiki oli tullut ja koirakin oli melko puhki kotiin päästyään.
Akun kanssa käytiin sillä aikaa HÄH:n metsäreeneissä Kaivannossa. Jäljen janat meni ihan reisille mutta esineruudussa alkaa tapahtuun edistymistä. Ensiviikonloppuna sitten Saarijärvelle kokeilemaan miten hommat hoituu tositilanteessa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)