TALVI, JOULUSUKLAA KONVEHDIT

Tiistaina koirat ekaa päivää joulun jälkeen kaksin kotona ja meno oli sen mukaista. Tiedä sitten oliko eroahdistusta vai palautuiko Akua pentuna vaivannut pöydiltä varastelu mieliin mutta veijari oli aikansa kuluksi päättänyt popsia vähän suklaata. (kuva manipuloitu)

Olkkarin lattialta löytyi särkynyt karkkikulho ja

14 tyhjää Talvi suklaakonvehti paperia.

Nyt jo vähän naurattaa (mahtoi aika kulua hyvin

kun availi kääreitä), mutta töistä tullessa pisti vihaksi

ja toisaalta huoletti saako koira suklaasta jotain oireita.

No mitään oireita ei näytä onneksi tulleen.

Olisikohan Roope vähän auttanut syömisessä :)

HYVÄÄ JOULUA

Vihdoinkin sain pitkäaikaisen haaveen toteutettua, eli piirrätettyä pojista

kuvat ja jopa kehystettyä ne vielä näin jouluksi. Piirtäjänä on toiminut Marianne Kokko, Kotkasta (http://www.freewebs.com/kokkoart).

Hiukan taulun lasi peilaa. mutta ehkä niistä juuri otukset tunnistaa :)

Ikää n.9 viikkoa.

HIIHTOKELEJÄ ODOTELLESSA

Marraskuu on mennyt laiskotellen, hiihtokelejä odotellen ja ensivuotta suunnitellen. Ensin tuli märkää ja pimeetä ja sitten heti kovat pakkaset, joten lenkki ja harrastus kelit ei oo ollu ihan parhaat. Akun kanssa on toki perjantain agi treeneissä käyty ahkeraan ja nyt kun nettiin päivitty tuo ensivuoden agi kalenteri niin täytyihän sitä raapaista omaankin almanakkaan muutama merkintä. Ja kun oikein innostu selaileen kalenteria niin tuli siihen sitten tehtyä merkintöjä vähän enemmänkin (ks. missä nähdään). Muutama kuva pojista sunnuntain pakkaslenkiltä

AKUN BH

Huh, huh joku väittää että työperäiseen stressiin voi sairastua? Tiedä siitä mutta koiran kanssa kilpaillessa sydämmentykytyksiä ainakin ilmenee. Viimeisin näyte saatiin tänään Akun BH-kokeessa kun koira päätti jo tarkistuksessa että mikrosirun lukulaite on mailman pelottavin vekotin. Ei auttanut vaikka käytiin välillä kiertämässä pieni lenkki ja palattiin uudelleen tunnistukseen. Eikä auttanut vaikka tuomari antoi lukulaitteen ohjaajan käytettäväksi. Tässä vaiheessa ohjaajalle alkoi tulla lievä kylmänhiki ja pelko, päästäänkö kokeeseen ollenkaan? Onneksi tuomari oli pitkäpinnainen ja päästi meidät omalle autolle tutustumaan laitteeseen. Ja kun auton häkistä ei karkuun pääse niin tunnistuskin saatiin vihdoin suoritettua:) Kokeeseen osallistui 9 urhoollista koirakkoa, joista 4 oli Hovawart uroksia:) Arpa heitti meille numeron 2, joten paikallamakuullahan se sitten alkoi. Ihmeellisiä otuksia nuo koirat, treeneissä Aku on aina noussut seisomaan n. kahden minuutin kohdalla nyt äijä makas tyytyväisenä koko ajan. Seuraamiset oli mitä sattuu, varsinkin kytkettynä seuraamisessa koira ei ollut oikein hereillä. Henkilöryhmässä joku tuoksui tosi hyvälle, näinpä ollen jouduin vähän koukkaan koiraa mukaan. Liikkeestä istumisessa Aku kyllä pysähtyi heti ja istui mutta valui sitten maahan ja kun käännyin takaisin koiraa kohti nousi jälleen istumaan = liike puutteellinen. No eipä pidetä "hulluja" enempää jännityksessä vaan mennään vihdoin lopputuloksiin. Valitettavasti yksi Hovawart uros ei läpäissyt tottelevaisuus osuutta .... ... meidän onneksemme se ei kuitenkaan ollut Aku :) Kaupunki osuudella ei ongelmia ilmennyt, joten Aku on nyt virallisesti BH Karoonan Samooja.

OHKOLAN SYYSAJOT

Viime kevään koirajuoksu kokeilun innoittamana päätimme osallistua myös syysajoihin. Laji tosin vaihtui koirajuoksusta koirapyöräilyyn:) Osanottajia oli kevään tapaan taas aika kivasti (n.60), tosin onhan eri sarjokin melko monta

8:n koiran valjakko valmistautuu lähtöön.

4:n koiran kärryluokan kakkonen tulossa maaliin.

Juoksuluokan voittaja pinkoi 4,04km yli 20km/h

keskinopudella.

Pyöräluokan voittajan keskinopeus

oli n. 32km/h. Taisi kehua lähtevänsä ensiviikolla

Norjaan MM-kisoihin:) Meidän keskinopeus n. 26km/h.

Kaikkemme kuitenkin annettiin ja sijoitusta 2/2

ei tarvi yhtään hävetä :)

Hienosti Aku jaksoi juosta vaikka viimeinen 500m

otti tosi koville. Niinkuin kuvasta näkee loppukiriin

ei enää ollut paukkuja (vetoliina löysällä viimeisessä

kurvissa).

Jos antoi koira radalla kaikkensa niin samaa voi sanoa

myös ohjaajasta. Maalissa molemmat reidet kramppiin

eikä mitään mahkua kävellä pariin minuuttiin:)

Huom: Akun treeneissä mitattu huippunopeus on tuo voittajan

keskinopeus 32km/h, eli pirun lujaa nuo saksanseisojat

ja dopperit painelee. No onneksi ne on hiihtokisoissa

eri sarjassa.

LOMAVIIKKO

Lomaviikko meni mökkeilyn ja patikoinnin merkeissä. Hiukan piti mielikuvitusta käyttää että sai sopivia päivälenkkejä aikaiseksi Tammelan maastoissa, mutta muuten loma oli oikein antoisa ja akut tuli ladattua loppu syksyä varten.

Mökin pihalla sai vapaasti peuhata ja haistella.

Näkymää mökin ikkunasta.

Taukopaikka Kaksvetisen rannalla Liesjärven

kansallispuistossa.

Joko ne makkarat on valmiita ?

Kyllä lomailu on ihanaa :)

ROOPE LIEKEISSÄ

RAISIO 26.09.2010

Viesti mestarit

Roope näytti sunnuntaina Raisiossa, sakemanneille ja belkkareille, mistä Hovawartti piss... :)

Lajinahan oli palveluskoira viesti. Oli tosi hieno nähdä ja kokea, miten Roope jaksoi tsempata koko pitkän päivän ja vielä kisan viimeisenä koirana tottiskentällä punnertaa ykköstulokseen oikeuttavat 75 tottispistettä. JES!

Kisa alkoi viestikoirien osalta maasto-osuudella. Osallistujia oli 1-luokassa neljä ja 3-luokassa kaksi koirakkoa. Roope toimi viesti osuudella todella hienosti. Koirasta näki kokoajan että se tietää tasan tarkkaan mitä ollaan tekemässä. Vielä kun vauhtikin oli kohtalaista (B-A n. 3min ja C-A n.4min) niin metsästä tuli pois hiukan väsynyt mutta onnellinen koirakko. Kaksi 1-luokan koirista ei selviytynyt juoksuosuudesta.

Esineruudussa Kati ja Roope tekivät hurjaa jälkeä. Kun edellinen sussarin omistaja tuli rehvastellen ruudusta pois "19 sekunttia ja täydet pisteet", niin Roope pisti vähän paremmaksi

6,68 sekunttia.

Viimeisenä tottis. Vähän jännitti miten saan väsyneen veteraanin viritettyä tottis hurmokseen, vielä kun arpa heitti meidät ensin paikallaoloon. Eipä hätiä, Roope oli selvästi päättänyt että nyt se koulutustunnus sieltä otetaan. Pientä parantamista toki tottikseen jäi. Liikkeestä istumisessa Roope jäi seisomaan ja estenoudossa kapula poukki heitossa niin kauas oikealle että, kun Roope vihdoin ylipäätään löysi kapulan, suorin reitti ohjaajan luo olikin hyppyesteen kautta :)

Omat kisataidot ei riittänyt pyytämään heiton uusintaa, mistä tuomari kyllä antoi pienen palautteen:)

No kokonaisuudessa kuitenkin mahtavat 271 pistettä = ykköstulos, ylivoimainen luokkavoitto ja VK1 tunnus, upee fiilis Roopen puolesta.

Nyt otetaan viikko rennosti, mökkeillään ja samoillaan

Tammelan kansallispuistoissa.

RAUMA AGILITY

Jes ! Tulihan se tulos sieltä kun oikein pinnisti. A-radan kepit kahden suoran hypyn jälkeen oli vielä liikaa Akun maltille. Ehdinkin jo vähän pärrätä, ettei saada tulosta tälläkään kertaa. Kuinka ollakkaan B-radalle (hyppyrata) saatiin lisää kannatusjoukkoja (Kaitsu ja Suski) ja eihän sitä kasvattajan valvovan silmän alla voinut olla onnistumatta :) Suoritus tosin ei ollut kovin kaksinen. Heti ekassa käännöksessä ohjaus linja oli väärä ja Aku pääsi vähän karkaamaan hallinnasta. Ensi säikähdyksen jälkeen ohjaajan tiukempi ote taisi mennä jo vähän väkisin vääntämiseksi :) No Aku kuitenkin oli hyvin kuulolla joten putken jälkeen pieni rauhoitus ennen kepeille menoa onnistui ja selvisimme ekaa kertaa virheettömästi niin kepeistä kuin koko radasta. Aikakin painui alle ihanneajan joten sijoitus 6/23, saatiin ekat merkinnät kilpailukirjaan:) "Kameramies" jännitti niin että unohti kameran, joten kuvia ei valitettavasti ole liitettäväksi mukaan. Kaitsun kamera tallensi muutaman kuvan meidänkin suorituksesta, joten kuvat voi käydä katsomassa Karoonan blogista. Sieltä löytyy myös tarinaa varsin onnistuneesta agi viikonlopusta Raumalla. Onnittelut Kaitsulle ja Suskille hienoista suorituksista.

LEIRI MUISTOJA

Tässä muutamia kuvamuistoja Karoonan S ja G pentujen syysleiriltä. On meillä kerrassaan hieno kasvattaja kun järjesti niin mahtavan leirin. Kiitos myös kaikille osallistujille, toivottavasti intoa riittää myös jatkossa. Aku ja Roope / leirikuva Jane ja Anna A-esteellä Aku putkessa Roope ja Kati agility opissa

Helmut vahtii koripallokenttää

Leiriläisiä ansaitulla tauolla

Elsa ja Suski näyttää mallia esineruudussa Dina ekaa kertaa esineruudussa

Esine löydetty, taitava tyttö

Ässäläisten ohjaajat jälkipellon laidalla Sala kus....a iski jälleen :)

Roni innoissaan, koska päästään uudelleen ?

Arrrrgh...!!!

Jos jäi pari viikkoa sitten Lempäälän agi kisoista hyvä maku hylyistä huolimatta, niin tämän päiväisten Valkeakosken kisojen jälkeen ei voi sanoa samaa. Tulos on sama kaksi hylkyä mutta tapa millä ne tulivat sai ohjaajan raivon partaalle. Tähän asti hienointa Akun tekemisessä on ollut ohjaajan tarkka seuraaminen, nyt siitä ei ollut tietoakaan. Ulkokentän häiriötekijät vei tällä kertaa voiton ja muutenkin suorittaminen oli käsittämätöntä koheltamista. Päivän molemmat radat oli vauhdikkaita ja suht helppoja, tai ainakin piti olla. Eka rata lähti hyvin ja kepeille menokin vielä onnistui, mutta sitten alkoi haparointi. Aku jätti harmittavasti viimeisen kepin kiertämättä, hypyn jälkeen pieni kääntö vasemmalle putkeen (ei kuunnellut ohjausta vaan teki ihme lenkit radan laidalla), runttaus putkeen ja seuraava hyppy, putki, hyppy ihan OK. Sitten keinulla taas pientä haparointia jonka jälkeen pituus ja tiukka käännös hypylle (mitä helv...tiä, koira ei ole taaskaan kuulolla vaan hilppasee pituuden jälkeen ulos radalta ohikulkevan koiran luokse). Voitte kuvitella sitä ukkosta muistuttavaa jylinää mikä lähtee suht kookkaan mies ohjaajan äänipalkeista tässä tilanteessa :) Siinä ei auta koiran muuta kun maastoutua ja toivoa että isäntä muistaa kilpailu sääntöjen kohdan "koiran koskemattomuus". Kaiken hienointa tietysti oli että olimme radan perimmäisessä kulmassa josta maaliin eli kaulapannan hakemiseen oli jonkin verran matkaa. Mini koirathan napataan tässä tilanteessa syliin ja kiiruhdetaan äkkiä nurkan taakse häpeämään. Maxi koiran kanssa päädyin ottamaan BH kokeen omaisen 50 metrin seuraamis kaavion:) Toinen startti ei mennyt yhtään paremmin, vaikka tällä kertaa päästiin jopa maaliin asti. Jo lähdössä Aku pälyili ympärilleen, tuntui olevan kauheasti kaikkea mielenkiintoista radan ulkopuolella. Ekat hypyt kuitenkin ok samoin aa. Mutta sitten taas jotain käsittämätöntä, aa:n jälkeen kiersi seuraavan ihan suoran hypyn niin että este jäi ohjaajan ja koiran väliin. Seuraava hyppy taas ok, kääntö putkeen, hyppy, putki ja keinu taas joten kuten. Nyt pituudella ohjaaja puhalsi jo ennakkoon keuhkot tyhjäksi niin ettei koira uskaltanut lähteä kaartelemaan omiaan. Puomilla hosumista, tassu meinasi livetä mutta saatiin paketti kasaan ja muuri ok jolta tiukka käännös kepeille. Taas meinas lähteä haahuilemaan mutta sain tiukalla ohjauksella käänettyä kepeille. Kepeillä ei maltti riittänyt kun puoliväliin, en jäänyt niitä jauhaan koska hylky oli tullut jo alun hypyllä joten viimeinen putki ja lopun hyppy sarja otettiin muodon vuoksi että päästiin edes kerran maaliin. Raivostuttava laji!!!

Akun agility 7.8.2010

No niin, nyt se on sitten Akun agility ura virallisesti avattu. Niin ja tietysti samalla korkattiin myös ohjaajan agi koettelemukset käyntiin. Suurempia yllätyksiä ei ensikerta tarjonnut. Kaksi starttia, kaksi hylkyä:) Kepit ja keinu oli odotetusti liian haastavia kisatilanteessa, muuten suoriuduimme mielestäni kiitettävästi ensikertalaisiksi. Niin kuin osasin aavistella erilaiset esteet oli Akusta vähän jännittäviä. Varsinkin eka startilla puomi ei Akun mielestä ollut ollenkaan samanlainen kuin treeneissä, keinut oli ihan kamalia ja keppejä ei vaan maltettu kisajännitykseltä suorittaa ihan oikein. Lisäksi kun ohjaajakin vielä innoissaan ohjasi vähän huolimattomasti eikä tukenut koiraa jännissä paikoissa oli tulos mikä oli. Joka tapauksessa kisasta jäi ihan hyvä maku. 1. Ohjaaja muisti suorittaa kaikki esteet oikeassa järjestyksessä 2. Koira seurasi ohjausta, ei karannut radalta eikä jäänyt esteen varjoon makaamaan. Kaikilla koirakoilla nuo edellä mainitut ei toteutunut :) Eli ei muuta kuin pää pystyssä kohti uusia seikkailuja = Valkeakoski 22.8.2010 Tavoitteeksi voisi asettaa vaikka tuloksen saamisen :)

Tervakoski 24.-25.7.2010

Lievää yllytyshulluutta oli jälleen ilmassa kun tuli luvattua lähteä Roopen kanssa Hovawarttien rotumestaruustokoon Tervakoskelle. Ei sillä eikö mielessä ole hiukan kummitellut kokeilla saisinko Roopen toimimaan kanssani kisatilanteessa, mutta tarviiko sitä ensimmäisenä taas rynnätä mestaruus tason kisoihin :) Jos joku ei tiedä niin täsmennettäköön että Roope on Katin kouluttama koira ja mulla on ollut enemmänkin sellainen kennelpojan rooli. Viime syksyn epäonnistuneitten viesti kokeiden jälkeen olen roikottanut Roopea mukana Akun reeneissä ja koittanut saada hiukan hauskuutta vanhan herran tekemiseen. No oli miten oli niin kisoihin lähdettiin kun mukaan pyydettiin, eikä se nyt aivan huonosti mennyt. Hienosti suoriutunut joukkue "Iskä ja Ässät" oli vakavana ainoastaan kuvaajan pyynnöstä. Kolmeen kertaan kun kävi tulostaulun tarkistamassa niin kyllä se piti uskoa, Roopen pistemäärä 173,5 riitti alokasluokan kolmossijaan :) Ennen kisoja sanoin Katille että jos toko sujuu kohtuudella niin syksyllä koitetaan vielä kerran viestikoetta, taisi tulla taas päästeltyä sammakoita :D

Kesä kuulumisia

Hellettä on pitänyt niin ettei ole jaksanut edes blogia päivittää. Koiruuksiakaan ei ole viitsinyt kauheasti rasittaa joten ollaan otettu rennosti... ...eli mm. kalasteltu. "Hei iskä, nyt nappas" No haukihan se siellä, hyvä vainu pojilla :) Ihan pelkkää lekottelua ei kesä sentään ole ollut. Todisteena nurmikko, "täh nyt jo?" Nurmikko talkoot osu ikävästi päälekkäin uinti kisojen kanssa, joten ne jäi tältä vuodelta väliin. Ensi kesäksi haaste Ässäläisille = sisarus joukkueella uintikisoihin!? Akun kanssa on sitkeästi jatkettu agi harrastusta ja ollaan jopa hiukan selailtu kisakalenteria sillä silmällä että taitaa tänä kesänä nimi löytyä joltain startti listalta.

Viikonlopun vipinät

Lauantaina käytiin paikallisen perinteen mukaisesti laskemassa "hiehot" laitumelle. Kyläläisiä oli kerääntynyt paimennus hommiin taas kiitettävä määrä. Tarkoitus oli päästää mullikoita totuttelemaan laitumeen pikkuhiljaa, ettei kukaan elukoista juokse innoissaan läpi aitojen. Pääsiskös tästä kohtaa läpi ?! Pienimmät jäivät vielä navettaan kasvamaan. SUNNUNTAINA HARJAVALLASSA Sunnuntai meni koiranäyttelyn merkeissä Harjavallassa. Jonne oli Suskin houkuttelemana kerääntynyt enemmänkin Karoonan kasvatteja. Aku "hurmasi" hännällään kaikki muut paitsi tuomarin:) Tuloksena EH ja ylivoimainen luokka voitto (= ainoa osanottaja luokassaan). Mörkö, tuloksena H Donna, tuloksena EH Kalle, tuloksena ERI ja VSP ja jotain muita meille täysin tuntemattomia titteleitä :) Lempi, tuloksena ERI Kaiken tämän vipinän keskellä meinasi kokonaan päästä unohtumaan että Roope täytti perjantaina 7v. Eli oikein paljon onnea kaikille HoffiPoffin C-pentuelaisille.

Ohtolan kevätajot 8.5.2010

Kaikkea pitää kokeilla paitsi ...! Canicross eli vetojuoksu ei ilmeisesti kumminkaan ole oikea vastaus äskeiseen, sillä osallistuimme Akun kanssa lauantaina Mäntsälässä Ohtolan kevätajojen juoksuluokkaan matkana 4,1km. Tuo juokseminen on isännästä jotenkin niin tympeää hommaa joten päätettiin jättää harjoittelut sikseen ja rynnätä heti kisoihin kokeilemaan päästäänkö hengissä maaliin. Tavoite asetettiin kolmiportaiseksi. 1.) maaliin pääsy omin jaloin = illalla sauna ja Akulle iltaruoka 2.) loppuaika alle 18 minuuttia = sauna +olut ja Akulle herkkupala 3.) loppuaika alle 16 minuuttia = sauna +monta olutta ja Akulle super herkut Aikaisen aamu herätyksen johdosta emme saaneet mukaan huoltojoukkoja joten niinhän siinä kävi että sähläsimme alkulämmittelyssä ja varusteiden vaihdossa hieman turhan pitkään ja missasimme oman lähtövuoromme, joka olisi ollut miesten sarjan viimeisenä:) No onneksi järjestäjät antoivat meidän kuitenkin startata heti naisten sarjan perään, ettei tullut ihan hukkareissua. Alku meni tosi hyvin, ajettiin minuutin edellä startannut naiskilpailija kiinni n. 2km kohdalla ja seuraava n. 2,5km paikkeilla. Siihen meno sitten tyssäsikin. Jo talven hiihtoladuilla huomattu ongelma "tyhjälle ladulle vetäminen" toistui myös juoksuradalla. Eli loppu tultiin hölkötellen ja vuorovedoilla jo ohitetun naistensarjalaisen kanssa. Juoksu ajaksi tuli 17,13 min. johon järjestäjät tosin lisäsivät myöhästymissakon 3 minuuttia, joten virallisissa lopputuloksissa aika on 20,13. Eli vaikka tuo hiukan kyseenalaiseksi menee totesimme Akun kanssa yhteistuumin että kakkostavoite tuli täytettyä. Kaikenkaikkiaan saa olla ihan tyytyväinen. Tuota tyhjälle radalle juoksemista täytyy jotenkin yrittää reenata, muuten ihan hyvät kisat noin kylmiltään:) Valitettavasti kamera ei ollut mukana, paitsi tietysti kännykkä jonka tarkkuus ei oikein riitä varsinkaan liikkuvaan kuvaan. Mutta tuossa silti muutama otos tunnelmaa luomaan. Luokkia oli vaikka kuinka ja osallistujia yli 70 Tässä kolmipyöräinen kärryluokka Kickbike luokka yhdelläkoiralla Kickbike luokka kahdella koiralla Syksyllä mennään uudelleen ja alitetaan se 16 min.

Lonkkakuvaus

Keskiviikkona käytiin kuvauttamassa Akun lonkat ja kyynäret.

Terveiltä näytti lääkärin mielestä. Vasen puoli oli kuulemma oikein

hyvä, oikeassa ehkä hieman väljää. Katsotaan nyt sitten mitä mieltä

ovat kennelliitossa.

Vintti pimeenä:)

Ketarat ojossa 37,7 kg

ELLA KYLÄSSÄ

Sunnuntaina kävi kummityttö Maria perheineen

pikavisiitillä ja mukana oli Labradorinnoutaja

ELLA n. 7kk. Ella oli tosi eläväinen tyttö, joten

pojilla oli ihmettelemistä. Pois alta, täältä tulee Ella!

Hei neiti, ei vyön alle!

Mikä ihmeen duracel pupu tää oikein on,

kun se on kokoajan kimpussa?

Hetken rauhottuminen ennen kotiinlähtöä.