Toukokuun viimeinen viikonloppu meni vahvasti koiraurheilun merkeissä. Koettiin taas kaikki urheilun ja varsinkin koiraurheilun "hienoudet", onnistumisen ja epätoivon tunteet.
Lauantaina suunnattiin auton nokka kohti Hämeenlinnaa, kyseessä Pellen käyttäytymiskoe. Aikamoisella riskillä (tai luotolla) lähdettiin täysin vieraalle kentälle eikä päivän tuomaristakaan (Sari Pehkonen) ollut mitään käsitystä. Viimeistely harjoituksissa huomattiin melkoinen puute luoksetulossa eikä sitä ehditty enää korjailla joten pientä ylimääräistä jännitystä oli ilmassa.
Päivän positiivisin huomio oli ettei koira kauheasti hämmentynyt koe tilanteesta eikä vieraasta kentästä.
Suoritus oli juuri sellainen kuin osasin kuvitella. Pelle toimi hillityn hallitusti, matalalla vietillä mutta varmasti.
Suhteellisen tiukka tuomari täti olisi kaivannut seuraamiseen lisää energiaa ja täyskäännöksiin lisää nopeutta.
Ohjaajaa tuomari huomautti lyhyestä remmiotteesta vaikka myönsikin ettei remmillä annettu apuja/pakotteita.
Ainoa merkittävä virhe tuli sitten tuossa luoksetulossa. Valmisteleva osuus kunnossa, maahan meni nopeasti ja jäi rauhassa odottamaan. "Tänne" käskyllä lähti reippaasti tulemaan ohjaajaa kohti mutta sitten tuli tämä viimeistely treeneissä huomattu ongelma. Kun ei palkka tule näkyviin puolimatkaan mennessä niin aletaan jarruttamaan ja nyt jopa pysähdyttiin odottamaan, missä lelu ? No onneksi toisella käskyllä tuli loppuun asti ja saatiin suoritus vietyä hyväksytysti maaliin. Kaupunki osuudella tuomarikin vähän "rentoutui" ja se oli läpihuuto juttu ilman mitään ongelmia. Näin ollen voidaan liittää Pellen nimen eteen BH-tunnus ja aloittaa valmistelut "oikeita" kokeita varten.
Sunnuntaina oli sitten Akun vuoro esitellä päivän kuntonsa Kyröskoskella Mustosen muistokisoissa. Kyseessä kolmos luokan jälkikoe tottelevaisuus karsinnalla (15 koiraa maastoon). Koiria oli ilmoittautunut ja paikalla 20 joten viisi koirakkoa täytyi karsia tottisten perusteella pois. Melkoinen haaste meille mutta niin kuin on monesti nähty koiraurheilu on herkkä ja yllätyksellinen harrastus. Niin myös tälläkin kertaa.
Viime aikojen tottis treeneissä Aku on osoittanut erittäin hyvää fiilistä ja toivoin sen näkyvän myös tämän päiväisessä kisassa. Valitettavasti tuo toive ei aivan toteutunut vaan seuraaminen hajoili taas pahemman kerran vaikka välillä näennäisen iloisesti napattiinkin vähän kiinni numerolapun narusta. Muuten liikesuoritukset meni kohtuullisesti liikkeestä istumista ja luoksetulon törmäystä lukuunottamatta. Tuomarin arvostelun perusteella en osannut odottaa ihan noin "kovia" pisteitä (77) mutta ei me "virallista" valitustakaan jätetty vaikka kisan jälkeen Santikon Karille asiasta mainitsinkin. Toivottavasti ei mahdollisissa tulevissa kisoissa ota takaisin :)
Meidän virheet oli tällä kertaa kuitenkin varsin pieniä joidenkin toisten epäonnistumisiin verrattuna joten tuo 77 pistettä riitti kuin riittikin jatkoon pääsyyn vaikka tottis pari vetikin huikeat 99 pojoo ja siinä ei kyllä ollut yhtään ylimääräistä.
Maastossa menikin sitten ihan plörinäksi. Tuulinen päivä avoimessa kangasmaastossa aiheutti monelle koiralle ongelmia jo janalla, niin meillekkin. Alku harhan ja takajäljen jälkeen saatiin hetkeksi kiinni oikeasta jäljestä mutta kakkos kepin jälkeen hukattiin jälki totaalisesti. Ohjaajakin oli sen verran eksyksissä että jouduttiin vähän haeskelemaan jotta saatiin auto näkyviin. Kun taas päästiin joten kuten "kartalle" niin nostettiin loppuun pienenä lohtuna kutos keppi. Sen verran otti kuitenkin pattiin tuo jäljen totaali hukkaaminen ja vähäinen keppi määrä ettei viitsitty enää esineruutuun mennä räpistelemään.
Että tällä lailla tällä kertaa !
