Sunnuntaina 11.10.-15 kisailtiin Tampereen Vetokoiraseuran jälkikokeessa Aitolahden maastoissa.
Kisat alko jälkiosuudella jossa Aku taisteli alun takajäljestä huolimatta äärimmäisen haastavassa maastossa koko jäljen ja poimi tällä kertaa myös matkalta kaikki kepit. Jälki oli todellakin "taistelu", ohjaaja menetti piponsa jo alku kahinoissa kun hypeltiin kaatuneitten puunrunkojen yli ja välillä mentiin myös ali ja taas hyökättiin niin sakeaan risukkoon että koiran oli mentävä omiaan ja ohjaaja yritti selviytyä jotenkuten perässä. Kiivettiin rinteitä ylös ja alas kunnes vastaan tuli niin jyrkkä seinämä kohti suoraan alaspäin että Aku löi jarrut päälle ja vilkaisi ohjaajaa, tonnekko ? Katoin seinämää ja totesin koiralle ettei jälki siitä voi mennä, ei selvitä alas ehjin jaloin. Pyysin Akua tarkistamaan oikean ja vasemman ja kun ei näyttänyt saavan hajua niin palattiin 10 metriä taaksepäin ja ajettiin jälkeä uudestaan mutta taas koira pysähty kurkkimaan jyrkänteeltä alas siihen malliin että tonne se menee. Tutkin itse tarkemmin seinämää ja huomasin että muutamasta kohdasta oli sammaleet liukunu sivuun, oli siitä saattanu joku pudottautua alas. Ihan suoraa en uskaltanu koiraa alas päästää mutta jotenkin siitä askelmerkit löydettiin ja päästiin molemmat ehjänä alas. Alhaalla Aku jatkoi jäljestämistä niin päättäväisesti että ohjaaja sai huokaista helpotuksesta, ollaan edelleen jäljellä. Olin pitkään siinä luulossa että meiltä olisi jäänyt yksi keppi väliin ja yllätys olikin suuri kun luulin jo jäljen loppuvan mutta kepissä ei ollutkaan kutos merkintää. Mielessä kävi jo että polkijalla on tapahtunut virhe mutta onneksi Aku oli jo jatkamassa matkaa joten ohjaajan oli syöksyttävä perään ja lopetettava turhat mietinnät. Keppien vastaanottaja oli polkenut meidän jäljen ja hänen ensimmäinen kommenttinsa oli " ai, te selvisitte omin jaloin sieltä ".
Esineruutuunkin oli tehty pientä jäynää. Oikeassa laidassa oli kaksi esinettä peräkkäin ja keskellä takana kolmas, vasen laita oli kokonaan tyhjä. Aloitin oikealta ja Aku pyöri hetken siinä puolimatkassa muttei löytänyt esinettä. Jatkoi sitten peräkulmaan ja nosti sieltä esineen. Seuraavaksi keskelle ja sieltä myös esine pienen pyörimisen jälkeen. Kolmas lähetys vasempaan laitaan josta ei mitään hajua joten Aku siirtyi uudestaan keskelle ja pysähtyi sitten katsomaan ohjaajaa "pitäskö täällä olla jotain mää oon jo tutkinu tän ? "
Muutama tarkistus ruudun etuosassa ja sitten loppui valitettavasti aika. Esine olisi ollut siinä missä Aku ensimmäisenä pyöri muttei vaan saanut sitä paikallistettua. Työskentelypisteet oli hyvät joten maasto-osuuksien jälkeen pisteitä 187 ja kaikki mahdollisuudet tulokseen.
Hieno päivä sai kuitenkin surullisen lopun kun tottis ei maistunut sitten yhtään. Jotenkin sitä ymmärtäis jos tulis jotain liikevirheitä tai paketti sekois jostain ylimääräisestä häiriöstä mutta kun koiraa ei vaan kiinnosta tai sitten se on kipee. No joo tuomari antoi päivän räpistelystä sen tulokseen vaadittavan 70 pistettä ja näin yhteispisteet 257 oikeutti JK3 kakkostulokseen ja sillä päivän kisassa sijoitukseen 3/5. Mutta mutta kun siitä jäi aikalailla sellanen säälipisteiden maku. Mielestäni tottis suorituksemme ei ollut tuloksen arvoinen ja nyt täytyykin vakavasti miettiä onko Akun PK-uraa enää järkeä jatkaa. Tämän kun pitäisi olla hauskaakin eikä pelkkää pakkopullaa. No käydään ensin lääkärissä ja vedetään talvi henkeä ja tehdään lopulliset päätökset sitten keväällä.
Ammatti kuvaaja on taas onnistunu |
Eteenlähetys meinasi olla päivän onnistunein suoritus :) |
2 kommenttia:
Nooh, laitat vaikka Katin sinne tottikseen koiran kanssa ja ite vaan metsään :) Tai vaihda peltojälkeen :) Mutta hienosti suoriuduttu maasto-osuudesta, Onnea koularista !
Onnea hyvästä jälki osuudesta! Nyt nousi kaikki kepit ku viimeks ei noussu yhtään:D Terveisiä sinne!:)
Lähetä kommentti