SM-SPRINT JA BELGI RM

Huono treeni talvi takana joten viikonlopun kisoihin Oulun seudulle lähdettiin enempi treeni mielessä kun verenmaku suussa vaikka tiedossa oli että vajaa kuntoisena se veri maistuu suussa kuitenkin.

Paineita hellitti myös se ettei muut etelän koirakot lähteneet Ouluun asti harjoittelemaan. Joten osallistuja määrät oli sen verran pienet että finaalipaikkaan ei tarvinut välieriä hiihtää kuin naisten C-sarjassa.

Aika-ajojen lähtö käsillä, Pelle ei meinaa pysyä nahoissaan

AJA !

Latu oli aivan loistava. Oulu Zone moottorirata

Pelle oli elementissään

Ei sinne mahan alle paljoa enempää jalkoja mahdu

Tunne aika-ajon jälkeen oli hyvä. Jaksettiin tykittää kokomatka täyttä ja hiihtäjäkin pysy hyvin rytmissä.
Ajattelin hiihdon jälkeen että jos ollaan yli 5 sekunttia hitaampia kuin päivän nopein niin ei pystytä voitosta taistelemaan. Yllätys oli melkoinen kun tulokset julkaistiin. Oltiin sarjan nopein 2,8 sekunnin erolla kakkoseen. Aika oli niin hyvä että sillä olisi ollut B-koirissakin toiseksi nopein ja A-koirissa neljäs.

Finaaliin lähdettäessä jännitti miten selviydytään yhteislähdön valjaissa roikkumisesta. Sitä kun ei ole päästy treenaan ollenkaan.

Finaali käynnissä, sinisen viivan jälkeen saa irrottaa valjaista

Liinat suoristettu ja nyt isketään

Noutaja kiihdytti paremmin mutta ekaan kurviin kuitattiin johdossa

Tiukkaa puristusta takasuoralla

Finaali kulki meidän hallinnassa

200m maaliin homma hallinnassa

Viimeinen kurvi ja Oulun poika tekee käsittämättömän
 ratkaisun ja runnoo sisäkurviin meidän ajolinjalle

Ja silloin rytisee ! Tässä ollaan jo päästy pystyyn ja
 noutaja on kuitannut molempien ohi helppoon voittoon

Rytäkässä meiltä katkesi side ja yhdellä suksella
 ei pystytty enää taistelemaan hopeasta

Varsinkin kun tuli vielä vetästyä väli lipat. 40m yhdelläsuksella
 koiran vetämänä kun ei oo ihan helppo juttu. Voitte kokeilla kotona
 jos ette usko

Nelonen oli kuitenkin jäänyt sen verran että saatiin juuri ja juuri pidettyä kolmostila

Päivän päätteeksi kaulaan katkeran makuinen SM-pronssi

Tilanteesta käytiin kisan jälkeen pitkät porinat mutta tuomarin kantti ei kestänyt lähteä tekemään järeitä päätöksiä. Tiukalla sääntötulkinnalla olisi molemmat koirakot pitänyt hylätä. Toinen estämisestä ja meidät rikkinäisellä kalustolla maaliin tulosta. Mutta tuomarit tekevät ratkaisut ja niihin on tyydyttävä.

Illalla huuhdottiin päivän pettymykset Airport hotellin Espanjalaisessa ravintolassa (suosittelen) ja käännettiin ajatukset sunnuntain rotumestaruuskisojen 7km koetukseen.

Illalla ja yöllä satoi uutta lunta ja lämpötila laski plussan puolelle joten sunnuntain keli oli melko raskas ja latupohja yllättävänkin pehmeä. Ei olisi Oululaiset ladun tekijät pärjänneet viime kevään (SM-kisojen) kelioloissa.

Pelle oli palautunut la rasituksesta ja menohalut oli kovat

Lähtö tapahtunut

Alku täysillä, lopussa niin kovaa kun jaksaa

4km jaksettiin kisavauhtia sitten piti vähän löysätä ettei katketa

Maalissa oli vähän ahdasta, jarrutus meinas mennä vähän pitkäksi

La mestari oli pikällä matkalla omaa luokkaansa, meille hopeeta

Valitettavasti Belgi mestaruuksia ei miesten sarjoissa päästy jakamaan
Tässä "mestarit" eri luokista (miehet, +45 ja +55)

Vesisateet on vienyt käytännössä kaikki lumet ainakin pirkanmaalta joten loppukausi on kovin epävarma.
Mahtaako tänätalvena enää päästä hiihtämään ? Normimatkojen SM-kisat siirrettiin Kuhmoon, mahtaako sielläkään olla lunta maaliskuussa ja vaikka olisikin niin pystyykö sinne lähtemään kun ei pääse treenaan :(

POHJOSEN PAKKASISTA ETELÄN VESISATEISIIN

 Ei nyt ihan meinaa kysyntä ja tarjonta taas kohdata !
Viikko 3 vietettiin Kuusamossa jossa olisi ollut älyttömän hyvät koirahiihtopaanat mutta ylläri pylläri pakkanen paukkui puolet viikosta kolmessakympissä. Onneksi edes muutamana päivänä pakkanen sen verran hellitti että varovasti uskaltauduttiin ladulle. Ja mikä parasta myös nivelrikko-verenpainepotilas paineli turpa huurussa kuin nuori poikanen.

Kuvaajan sormet paleli tai hiihtäjät oli hitaita kun kuva on niin kaukaa

Kovaa hommaa mutta hyvin vedettiin

 Niinä päivinä kun ei ladulle tarjennut niin tehtiin lyhyitä lenkkejä järvenjäällä ja pulikoitiin tropiikin poreissa.

Pelle ei tosin tyytynyt pelkkiin pissalenkkeihin 

Frispee oli aina oltava mukana

Pohjosen pakkasista palattiin sitten etelän vesisateisiin. Tampereella ei ole koiraladut kunnossa. Kerran ehdittiin käydä Valkeakoskella järvenjäälle tampatulla hiihtopaanalla mutta tämän päivän vesisateet pehmitti senkin mahdollisuuden. Kisakausi pitäisi alkaa vajaan kahdenviikon päästä mutta treeni kilometrejä ei ole alla juuri mitään. Saas nähdä !

JOULUN PARHAAT LAHJAT

 Raskas vuosi alkaa olla takanapäin ja vihdoin päästiin vähän rauhoittumaan. Lunta ei ole mutta muuten näyttää taas hieman valoisammalta. Joulu vietettiin perhepiirissä yhdessäolosta nauttien. Akun verenpaineet on saatu lääkitystä säätämällä laskemaan sopivalle tasolle ja koira on saanut taas iloa elämään. Munuais sairauden mahdollisuus on tällähetkellä paras arvaus mutta siitäkään ei ole selvää näyttöä, muut testatut sairaudet on poissuljettu.

Karva on pikkuhiljaa alkanut kasvaa myös häntään ja kiilto palautumaan.

Pää on terve ja sydän kultaa, huoletta voi antaa tehdä tuttavuutta pienimpiinkin tonttuihin.

Voi kun olis lunta, vai kaivetaanko jälki vehkeet varastosta nyt kun nenäkin taas toimii.

Pellellä on ollut vähän tylsää kun isäntä on ollut monta viikkoa toipilaana.
Ai mistä sen tietää ...

... no siitä kun täytyy yrittää kaataa vähän isompiakin puita :)

TERVEYS TIETOJA

Hätäsimmät onkin jo ollut huolissaan että missä ne tulokset viipyy. Aika vähän siirty ja piti käydä tänään vielä uudestaan mutta nyt on tuloksia tai sitten ei ?

Yleistutkimus: Syke 82/min, normaalit sydänäänet. Normaalit hengitysäänet. Reisipulssi seuraa sykettä normaalisti ja tuntuu voimakkaalta. Imusolmukkeet normaalit. Vasen ylä p4 poskihammas etupinnaltaan kulunut/murtunut ja ien vetaytynyt ja tulehtunut, suositellaan hampaan poistoa. Samanlaiset muutokset mutta lievemmät oikealla, suositellaan hammasröntgenkuvausta.

Ultrattiin vatsaontelo: maksa normaalikokoinen ja kaikuinen, tasarakenteinen, pernaa heikkokaikuisempi. Sappirakko kirkas ei sakkaa. Perna normaalirakenteinen. Munuaiset normaalit ja saman kokoiset keskenään. Munuaisaltaat ei laajentuneet. Vasen lisämunuainen normaali, oikeaa ei saatu esiin. Virtsarakko normaali. Eturauhanen symmetrinen ja normaalikokoinen. Kivekset tasarakenteiset ja normaalit.

Sydän: Vasemmassa eteiskammioläpässä pieni läppävuoto kammiosta eteiseen. Vasen eteinen normaalikokoinen suhteessa aortan tyveen. Vasen kammio normaalikokoinen ja supistuu hyvin. Keuhkovaltimon virtaus 2m/s ja aortam virtaus 2m/s eli normaalit. Ei muita poikkeavia virtauksia sydämmessä.

Virtsanäyte: Virtsan ph 6, ominaispaino 1.010 eli melko laimeaa. Proteiini-kreatiniini suhde normaali.

Verikoe: Elektrolyytit (Na/K/CI) normaalit. Pois suljettiin Addisonin tauti ja diabetes sekä hyperkalemia.

Verenpaine: Erittäin korkea (vakava hypertensio)

240/109, 134
257/117, 165
224/115, 153
233/118, 158

Päätelmä: Korkea verenpaine voi koiralla johtua munuaissairaudesta mutta korkea verenpaine voi aiheuttaa myös munuaisvaurion. Akulla ei ole kuitenkaan muita munuaissairauden oireita (ruokahaluttomuus, lisääntynyt juomisen tarve lisääntynyt virtsaamis tarve).

Uusinta käynti:

Verenpaine: Hieman laskenut mutta edelleen selvästi kohollaan

179/113, 136
179/114, 137
186/114, 139
192/103, 134

Silmätutkimus: Uhkausvaste ja pupillirefleksit normaalit. Verkkokalvolla ei kohonneen verenpaineen aiheuttamia muutoksia. Linssien etukalseleilla pieniä pigmenttipisteitä. Linssien takakortekseissä pieniä tiivistymäpisteitä.

Toimenpiteet: Aloitetaan Akulle verenpainetta alentava lääkitys (Fortekor 20mg). Verenpaineen mittaus viikon kuluttua ja mietitään tarvetta cushingintaudin poissulkemiseen. Lisäksi vaihdetaan ruoka Proboosterista takaisin RC:n ja tarkkaillaan munuaisarvojen kehitystä.

Ota tästä nyt sitten taas selvää :)


Verenpaine kontrollissa käyty 1.12, paineet hieman laskeneet mutta ei tarpeeksi. Ensiviikolla jatketaan taas tutkimuksia. Testataan Cushing ja koitetaan ultrata vielä tuo oikea lisämunuainen.

TUTKITAAN, TUTKITAAN SANOI TOHTORI

Aku, epäonnensoturi !

Huono kunto vai kipeä, siinäpä kysymys. Nyt on tutkittu ja todettu ettei ole kilpirauhasen vajaatoimintaa eikä mitään punkin aiheuttamaa tulehdusta/sairautta. Mutta maksa ja munuais arvot on korkeella.

ALT = 140 U/L (viitearvo 10-125)

UREA = 19,3 mmol/L (viitearvo 2,5-9,6)

CREA = 176 mol/L (viitearvo 44-159)

Ensiviikolla jatketaan tutkimuksia ultraamalla sisuskaluja ja ehkä myös sydäntä.

Olisin niin toivonu että olis ollu kilppari ja saatu siihen lääkitys jotta oltas voitu jatkaa touhuamista mutta ei tässä tainnu taaskaan käydä niin kuin elokuvissa.

Palataan asiaan ensiviikolla kun ollaan viisaampia, piti tässä vaan purkaa vähän ahdistusta :(

PELLEN PK AVAUS KEMISSÄ

Heh heh, taas karkas vähän mopo käsistä ! Piti lähteä Kemiin asti katsastamaan Pellen koevalmius.
Pari kuukautta sitä tuli tossa pähkäiltyä ja kun ei lähemmäksi viestikisoja järjestyny niin päätettiin lähteä vähän reissun päälle.

Melkoinen seikkailuhan siitä sitten tulikin. Perjantaina töitten jälkeen liikkeelle ja ensimmäiseksi yöksi Raaheen. Lauantaina käytiin tsemppaamassa rintasyövän kanssa taistelevaa serkkutyttöä ja palvelutaloon joutunutta mummoa. Siitä sitten toiseksi yöksi Kemiin ja sunnuntai aamuna kisoihin.

Aloitettiin viestiosuudella jossa oli mukana 3 voittajan koirakkoa ja 2 alokas koirakkoa. Arvonnassa saatiin numero 4 eli heti voittaja koirakoiden perään. Oltiin jo seuraamis viivalla valmiina siirtymään lähtöviivalle kun toisena lähtenyt koira palasi metsästä radan oikealta puolelta takaisin B-pisteelle. Hiukan Pelle oli ihmeissään kun jouduin seurauttamaan sen toisen koiran ohi ennenkuin koiran omistaja sai kutsuttua koiran luokseen. Mitään isompaa vaikutusta tuosta ei meidän suoritukseen ollut. Pelle odotti hienosti lähtölupaa ja käskystä säntäsi matkaan. Viimeisen koiran lähdettyä matkaan odottelimme minuutin verran ja lähdimme siirtymään kohti C-pistettä. Ei keritty kovinkaan pitkälle kun takaa radalta kuului muutama haukahdus ja hetken kuluttua viimeisenä lähtenyt koira kirmasi takaisin Pelle perässä. Viesti on kyllä hieno laji, ikänä ei tiedä mitä matkalla sattuu :) Voi vain arvailla oliko riistaa liikkeellä vai loppuiko vaan usko etenemiseen.

Pettymyksestä huolimatta päätettiin suorittaa kisat kunnialla loppuun asti joten seuraavaksi esineruutuun.
Ruudussa Pelle eteni aavistuksen enemmän jäljestämällä mitä harjoituksissa mutta esine kuitenkin löytyi ihan hienosti. Hieman oli outo ja hankala esine (kaulanauha) joka pääsi tippumaan luovutuksessa. Koira kuitenkin nosti heti esineen uudestaan joten tästä vain yksi piste menetys (29/30p).

Tottikseen ei osallistunut kuin 3 koirakkoa joten jouduttiin kierrätykseen voittajaluokan koirakkojen kanssa.
Aloitettiin paikkamakuulla ja siitä huili vuoroon ja sitten vasta suorittamaan. En tiedä painoiko viestiosuuden epäonnistuminen vai rankahko viikonloppu mutta aivan ei viretila ollut parhaimmillaan ja pientä paineistumista oli koirassa havaittavissa. Tämä näkyi heti kentälle menossa ja seuraamisessa. Jäävät liikkeet meni kuitenkin hienosti ja noudot on Pellen parasta osaamista. Hieman yllättäen myös eteenlähetys onnistui ja maahan meno oli jopa omastakin mielestä upea. Päivän tuomari tykkäsi meidän suorituksestamme enemmän kuin olisi ehkä pitänyt mutta emme jättäneet protestia vaan kiitimme ja kumarsimme kun tuomarilta heltisi 97/100p.

Olihan tuo paluumatka melkoisen pitkä mutta yllättävän vähän jäi viestiosuuden epäonnistuminen harmittamaan. Kaksi osioo kolmesta meni kuitenkin hienosti ja käynti serkkulikan luona antoi melkoisesti perspektiiviä elämän oikeesti tärkeisiin asioihin.

AKUN KISAT KISATTU ?

Sunnuntaina 11.10.-15 kisailtiin Tampereen Vetokoiraseuran jälkikokeessa Aitolahden maastoissa.

Kisat alko jälkiosuudella jossa Aku taisteli alun takajäljestä huolimatta äärimmäisen haastavassa maastossa koko jäljen ja poimi tällä kertaa myös matkalta kaikki kepit. Jälki oli todellakin "taistelu", ohjaaja menetti piponsa jo alku kahinoissa kun hypeltiin kaatuneitten puunrunkojen yli ja välillä mentiin myös ali ja taas hyökättiin niin sakeaan risukkoon että koiran oli mentävä omiaan ja ohjaaja yritti selviytyä jotenkuten perässä. Kiivettiin rinteitä ylös ja alas kunnes vastaan tuli niin jyrkkä seinämä kohti suoraan alaspäin että Aku löi jarrut päälle ja vilkaisi ohjaajaa, tonnekko ? Katoin seinämää ja totesin koiralle ettei jälki siitä voi mennä, ei selvitä alas ehjin jaloin. Pyysin Akua tarkistamaan oikean ja vasemman ja kun ei näyttänyt saavan hajua niin palattiin 10 metriä taaksepäin ja ajettiin jälkeä uudestaan mutta taas koira pysähty kurkkimaan jyrkänteeltä alas siihen malliin että tonne se menee. Tutkin itse tarkemmin seinämää ja huomasin että muutamasta kohdasta oli sammaleet liukunu sivuun, oli siitä saattanu joku pudottautua alas. Ihan suoraa en uskaltanu koiraa alas päästää mutta jotenkin siitä askelmerkit löydettiin ja päästiin molemmat ehjänä alas. Alhaalla Aku jatkoi jäljestämistä niin päättäväisesti että ohjaaja sai huokaista helpotuksesta, ollaan edelleen jäljellä. Olin pitkään siinä luulossa että meiltä olisi jäänyt yksi keppi väliin ja yllätys olikin suuri kun luulin jo jäljen loppuvan mutta kepissä ei ollutkaan kutos merkintää. Mielessä kävi jo että polkijalla on tapahtunut virhe mutta onneksi Aku oli jo jatkamassa matkaa joten ohjaajan oli syöksyttävä perään ja lopetettava turhat mietinnät. Keppien vastaanottaja oli polkenut meidän jäljen ja hänen ensimmäinen kommenttinsa oli " ai, te selvisitte omin jaloin sieltä ".

Esineruutuunkin oli tehty pientä jäynää. Oikeassa laidassa oli kaksi esinettä peräkkäin ja keskellä takana kolmas, vasen laita oli kokonaan tyhjä. Aloitin oikealta ja Aku pyöri hetken siinä puolimatkassa muttei löytänyt esinettä. Jatkoi sitten peräkulmaan ja nosti sieltä esineen. Seuraavaksi keskelle ja sieltä myös esine pienen pyörimisen jälkeen. Kolmas lähetys vasempaan laitaan josta ei mitään hajua joten Aku siirtyi uudestaan keskelle ja pysähtyi sitten katsomaan ohjaajaa "pitäskö täällä olla jotain mää oon jo tutkinu tän ? "

Muutama tarkistus ruudun etuosassa ja sitten loppui valitettavasti aika. Esine olisi ollut siinä missä Aku ensimmäisenä pyöri muttei vaan saanut sitä paikallistettua. Työskentelypisteet oli hyvät joten maasto-osuuksien jälkeen pisteitä 187 ja kaikki mahdollisuudet tulokseen.

Hieno päivä sai kuitenkin surullisen lopun kun tottis ei maistunut sitten yhtään. Jotenkin sitä ymmärtäis jos tulis jotain liikevirheitä tai paketti sekois jostain ylimääräisestä häiriöstä mutta kun koiraa ei vaan kiinnosta tai sitten se on kipee. No joo tuomari antoi päivän räpistelystä sen tulokseen vaadittavan 70 pistettä ja näin yhteispisteet 257 oikeutti JK3 kakkostulokseen ja sillä päivän kisassa sijoitukseen 3/5. Mutta mutta kun siitä jäi aikalailla sellanen säälipisteiden maku. Mielestäni tottis suorituksemme ei ollut tuloksen arvoinen ja nyt täytyykin vakavasti miettiä onko Akun PK-uraa enää järkeä jatkaa. Tämän kun pitäisi olla hauskaakin eikä pelkkää pakkopullaa. No käydään ensin lääkärissä ja vedetään talvi henkeä ja tehdään lopulliset päätökset sitten keväällä.

Ammatti kuvaaja on taas onnistunu

Eteenlähetys meinasi olla päivän onnistunein suoritus :)