Lauantaina käytiin Akun kanssa Raumalla palveluskoirien jälkikokeessa testaamassa mitä ollaan kesän aikana keritty oppia ja mihin täytyy jatkossa keskittyä. Tulos oli oikeastaan juuri sellainen kun etukäteen aavistelinkin.
Ollaan Akun kanssa treenattu jälkeä melko vähän mutta koira tuntuu olevan luontainen jäljestäjä ja sen vuoksi olen uskaltanut edetä melko vauhdilla eri vaiheet (pellolta metsään, kepit, jana yms.). Siihen päälle muutama hassu esineruutu treeni nouto ongelmaisella koiralla ja kokeisiin :) No, kyllähän tuo hassulta tietysti kuulostaa ja sen takia täytyikin käydä katsomassa osaako koira oikeasti jäljestää myös kisatilanteessa vai onko tuo vain ohjaajan "väritettyjen lasien" läpi nähtyä näennäistä tekemistä.
Tottiksen tiesin olevan pahasti kesken mutta siinäkin ollaan päästy hiukan eteenpäin ja halusin nähdä onko kisasuorituksessa kuinka iso ero treenien osaamistasoon.
Päivä alkoi jälkiosuudella. Koira eteni janalla innokkaasti ja suoraan, löysi jäljen ja lähti reippaasti etenemään mutta mutta "takajälki". Tätä ei ole harjoituksissa tapahtunut enkä ole vielä keksinyt miksi nyt näin kävi. No tuomari käski palata janalle ja minä pyöräytin koiran ympäri ja matka jatkui toiseen suuntaan (-5pistettä).
Heti jäljen alussa Aku meni isosta ojasta yli ja lähti etenemään polkua pitkin, ajattelin että nyt ei kyllä olla oikealla jäljellä vaan ehkä jonkun marjastajan perässä. Hetken päästä kuitenkin koira nosti maasta jotain ja ilokseni huomasin että ratamerkein varustettu keppihän sieltä löytyi. Kakkoskeppi oli hyvin pian ekan jälkeen, kolmoselle oli taas hiukan pidempi väli. Nelos kepillä Aku teki ohjaajalle treeneistä tutun "jipon", eli ei pysähtynyt ollenkaan vaan nappasi kepin vauhdista suuhun ja jatkoi muina miehinä jäljestämistä :) Tämä tapa pitää kyllä ohjaajan hereillä kun kokoajan täytyy tarkkailla koiran pienintäkin elettä, onko suussa keppi vai ei.
Nelos kepin jälkeen mentiin pitkä matka ilman tapahtumia. Oli kyllä ojan ylitystä ja kuusi ryteikön läpi menoa mutta keppejä ei näkynyt. Ohjaaja alkoi huolestua kun kaarrettiin voimakkaasti oikealle kohti jäljen aloitus kohtaa, ei kai vaan lähdetä ajamaan samaa jälkeä uudestaan ??? Helpotus oli suuri kun vihdoin koira merkkasi kepin jonka päässä oli merkintä 6/6 eli viimeinen keppi löydetty, jes! Yksi keppi jäi maastoon, todennäköisesti keppi nro 5. Keppi oli kuulemma jossain siinä toisen ojan ylityksen ja kuusiryteikön tietämillä (-20 pistettä).
Seuraavana vuorossa tottis. Numerolla 1 ekana kentälle suorittamaan ja kakkos koiran keskeytettyä jo jälkiosuudella saatiin kaveriksi numero 3 bokseri narttu. Aku oli kentän laidalla ihan hyvä vireisen oloinen mutta kun aloitettiin suoritus oli märän nurmikentän hajut hiukan liian kiinnostavia ja nokka kävi välillä nurmikossa ja välillä häröiltiin jotain muuta. Tästä johtuen ohjaaja yritti vähän fuskata ja lyhensi seuraamis matkoja :) Tämä tosin taisi vain pahentaa tilannetta koska tarkka tuomari tietysti tämän huomasi ja antoi ansaitusti hiukan palautetta. Liikkeestä istuminen ja maahan meno meni yllättävän hyvin. Kuulemma hieman hitaita mutta pysähtyi kuitenkin molemmissa heti ja jäi oikeaan asentoon. Tuon istumisen kanssa meillä on ollut tosi paljon ongelmia treeneissä. Luoksetulosta napsahti parhaat pisteet. Aku tuli tosi hyvällä vauhdilla ja olinkin varma että nyt rytisee mutta koira jarrutti juuri ennen törmäystä ja tuli tosi lähelle istumaan. Täydellistä suoritusta ei tästäkään silti tullut koska ennen sivulle siirtymistä Aku päätti "palkata" itsensä ja hyppäsi päin ohjaajaa ja antoi kunnon "pusun":) Noudoissa näkyi osaamistason keskeneräisyys. Noutokapula haetaan turhan hitaasti, kapulaa mälvätään takahampaissa ja luovutus tapahtuu metrin päässä ohjaajasta. Tämän kanssa ollaan hakattu päätä seinään koko kesä ja tämän pidemmälle ei olla päästy ??? Este noudossa tuli vielä esteen kierto palatessa. Surkein suoritus nähtiin eteen lähetyksessä. Koira eteni n.5m ja jäi paikoilleen seisomaan. Oli sen näköinen ettei tiennyt yhtään mitä olisi pitänyt tehdä joten en lähtenyt antamaan toista käskyä vaan komensin koiran maahan jos vaikka olisi muutama irtopiste irronnut, ei irronnut :)
Paikalla makuussa koira kyllä pysyi koko suorituksen paikallaan mutta alusta asti piti pientä piipitystä, josta tuomari tietysti vähän rankaisi.
Viimeisenä osiona oli esineruutu. Ruutuun mentiin vasemman etukulman kohdalta joka näytti kuitenkin olevan hiukan notkossa eikä siinä ollut oikein selkeää lähetys paikkaa joten päätin kuljettaa koiran lähetyslinjan oikeaan laitaan joka näytti hiukan tasaisemmalta. Aku lähti käskystä hyvin rajaa pitkin liikkeelle ja heti 10 metrin kohdalta bongasi esineen. Esine oli niin lähellä että Aku oli vähän ihmeissään että onko se muka jo tässä ja vaikka nosti esineen heti ei ihan heti meinannut lähteä sitä tuomaan. Luovutuksesta meni taas vähän pisteitä koska esine tippui ohjaajan jalkoihin josta koira kyllä sen heti nosti ilman eri käskyä mutta tuomari katsoi että luovutus on rauhaton ja koira hiukan mälvää esinettä.
Kokonaisuutena päivä oli mielestäni onnistunut. Vaikka koulutus tunnus / tulos jäi saamatta vaivaisen 6:n tottispisteen takia, oli yhteispisteemme kuuden koiran kisassa toiseksi parhaat. Ja mikä tärkeintä, sain vahvistuksen epäilyksilleni, koira on oppinut jäljestämään. Tottis vaatii rajusti harjoittelua, varsinkin nuo luovutukset tarvii jonkun ahaa elämyksen.
Kokonaispisteet 236. Jakautuen seuraavasti: Jälki = 135/160p, Esineruutu = 37/40p, Tottis 64/100p
Tottis on videoitu mutta sitä ei saada tähän hätään julkaistua. Suur kiitos Heidille kuvauksesta ja muustakin avusta.
2 kommenttia:
Teille täytyy kyllä nostaa hattua rohkeasta kisoihin osallistumisesta! Hieno tulos! Mulle noudon opettaminen on aina ollut ihan sika hankalaa, eikä sitä ole helpottanut yhtään se, että koiratkaan eivät ole tuntuneet kauheasti omaavan noita noutajan geenejä. Se että koira lähtee hakemaan kapulaa on aina ollut se helpompi juttu, koska tietty se heittäminen vähän koiraa innostaa. Se että koiran saa haluamaan kalikan suussa pitämistä olessaan paikalla on ihan toinen juttu. Lukasta seisominen kapula suussa vielä menettelee, mutta istu-pyyntö näyttää tuntuvan Lukasta jo lähes kohtuuttomalta. Meillä on tehty niin, että olen yrittänyt tehdä kapulasta mahdollisimman kivan jutun. Kapula on lattialla tai maassa ja innostan koiraa koskemaan kapulaan. Alussa koira saa palkan jo kapulan haistamisesta, kohta vaadin jo sen suussa käyttämistä, nostamista jne.. en koskaan käytä tässä noudon käskysanaa. Pian koirat jo juoksee innolla kapulalle ja kantavat sitä mielissään. Kun koira pitää kapulaa mälväämättä naksautan klikkeriä. Kapulaa ei siis tarvi tuoda kellekkään. Pikku hiljaa olen pyytänyt koiria pysähtymään paikalleen ja naksauttanut heti jos kapula pysyy suussa kun liike pysähtyy ja kun tämä onnistuu niin olen pyytänyt istumaan. Koira voi toimia vaikka parin metrin päässä ohjaajasta, sen ei siis tarvi tulla mihinkään luovutusasentoon. Pikkuhiljaa istumassa oloa ja kapulan pitämistä vaaditaan vähän enemmän ja enemmän.. Samaa ollaan tehty metallikapulan kanssa. Tärkeää on se, että kun naksautus tai hyvä sana tulee koira pitää kapulaa suussa, eikä niin että ohjaaja on kädet ojossa kapulaa kohti ja koira alkaa löysäämään otetta ja sitten sanotaan hyvä. Koira ei silloin yhdistä sitä siihen kapulan pitämiseen vaan siihen kapulan luovuttamiseen. Koira myös yleensä tiputtaa kapulan kun se kulle hyvä tai klikkerin äänen, mutta se on ihan ok, koska se saa kuitenkin sen palkan siitä että se piti sitä kapulaa ns. "vapautus"merkkiin asti. Toisaalta kannattaa syöksyä hakemaan kapulaa heti kun on sanonut hyvä tai naksauttanut, koska muuten koira usein tiputtaa kapulan omille varpailleen ja se voi olla kivulias kokemus. Meillä tämä metodi on tuottanut tulosta, mutta se on vähän hitaan puoleinen että ei välttämättä sovi teille :D ;D
Hienoa että jäi positiivinen fiilis kisoista :) Treeni-intoa ja onnea uran starttauksesta !
Lähetä kommentti