tiistai 26. helmikuuta 2013

TUOMIOPÄIVÄ

Eihän siinä näin pitänyt käydä ! Syksyllä kun kuntokärpänen puraisi ohjaajaakin alettiin lisätä lenkkiä ja tehtiin välinehankintoja silmälläpitäen maaliskuun SM-vetohiihtoja. Painokin siinä pääsi putoomaan niin koiralta kuin ohjaajalta ja fiilis oli korkealla. Siinä sivussa kivuttiin agissakin kolmoseen ja kevään viestikokeita oli alettu rustaileen kalenteriin.

No, eilisen lääkäri käynnin jälkeen ei hymyilytä enää yhtään. Ei huvita selailla kilpailukalenteria, eikä voidella suksia. Tuomio oli varsin tyly = oikeassa ranteessa nivelrikko !

Siitä huolimatta meno halut on ollu kovat ja ilmeisesti tästä johtuen lavan ja olkapään lihakset ovat alkaneet oireilemaan, säännöllisestä hieronnasta huolimatta. Mistä tuo nivelrikko on saanut alkunsa, sitä ei kai kukaan pysty selvittämään. Käyttö on ollut kovaa ja kaatumisia ja kolareitakin on matkanvarrelle mahtunut, vai onko kuitenkin valuvika ? Näin maallikkonakin kyllä näki että oikean ja vasemman ranteen kuvissa oli eroa mutta vieläkään en oikein pysty hyväksymään että se yksistään aiheuttaisi nuo lihaskivut.

Lääkärin ohje oli että harrastuksia täytyisi keventää ja suositteli uuden pennun hankintaa. Ei tuntunut hyviltä vaihtoehdoilta eilen eikä vielä tänäänkään. Eihän tällaista koiraa voi alle 5 vuotiaana eläkkeelle siirtää, juoksuhalut kun on edelleen kovat oli kipuja tai ei. Katotaan saadaanko lääkityksestä apuja ja kevennetään toimintaa vähitellen tarpeen mukaan.

10.3.-13 piirinmestaruuskisat on edelleen kalenterissa. Onko ne hiihtouran jäähyväiset, aika näyttää mutta kaikkemme annamme. Sen jälkeen katotaan onko meistä enää agi radalle tai viestimetsään. Jälkeä me ajamme vaikka kolmella jalalla, per..le !!!

7 kommenttia:

Heini kirjoitti...

Harmillisia uutisia! Joskus joutuu luopumaan itselle paljosta, mutta eiköhän jotain mielenkiintoista tule tilalle :) Tsemppiä ja rapsut Akulle!

Mutta mikäs siinä uudessa pennussa vielä mietityttää? :D

Aku kirjoitti...

Perus ajatus on harrastella koiran ehdoilla, sellaisia lajeja joista koirakin tykkää :) Joskus sitä tietysti vähän innostuu itsekkin ja rajapinta saattaa hieman hämärtyä. En usko että Aku on vielä valmis kokonaan harrastuksista luopumaan, joten täytyy rauhassa katsoa mitkä lajit meille jatkossa sopii. Eli ei uudella pennulla mikään kiire ole. Täytyy myös tarkkaan harkita minkälaista pentua seuraavaksi voisi ajatella.

Luumuilija kirjoitti...

No olihan kurja tuomio :(
Harmittaa oikein tosissaan teidän puolesta kun agissakin alkoi mennä just oikein loistavasti..

Onneksi kirjoitit vain että minkälaista, ei sentään minkä rotuista ;)

Kovasti tsemppiä kuitenkin! Toivottavasti koiruus nyt ainakin tavallista arkea jaksais kivuitta painaa.

Blondi ja Tosiblondi kirjoitti...

No voi surkeus :( Tämmöistä ei ikinä toivo aktiiviselle harrastajalle... Onneksi pystynette vielä jatkamaan esim. jälkeä, vaikea uskoa että Akusta pelkäksi kotikoiraksi olisi. Kovasti tsemppiä!

Susann kirjoitti...

Epäreilua ja ikävää :(
Kyllä tuollainen tuomio on aktiiviharrastajalle jäätävä.
Onneksi on olemassa rauhallisempiakin lajeja, tosin tämä tieto tuskin vähään aikaan lämmittää... Auttaisko uudet tavoitteet tälle kaudelle, esim TK 1 tai muuta vastavaa :) Tsempit ja Akulle rapsuja.

Laura kirjoitti...

Tiedän tuon tunteen aivan liian hyvin - Pyryn kohdalla tuli äkkipysäys vatsalaukunkiertymän kautta. Kuten juteltiin, otat hetken rauhallisemmin, katsot miten reagoi noihin nivelvalmisteisiin ja otat toisen mielipiteen joltain toiselta lääkäriltä. Tsemppiä molemmille + niille kotona kannustaville.

Anna kirjoitti...

Voi ei miten kurjia uutisia, ei oikein tiedä mitä sanoisi. Meiltäkin löytyy aika ajoin ontuva koira ja ontumisen syytä ei ole löydetty. Sekin tuntuu aika hankalalta, mutta silti on monenlaista mitä Lukankin kanssa voidaan touhuta. Ainakin te nyt tiedätte mistä on kyse, ja voitte ottaa sen huomioon niin toiminnassa kuin hoidossa ja ruokavaliossakin. Uskon myös, että löytyy lajeja, joita voitta harrastaa ja joissa voitte kilpaillakin vaikka Akulla nivelrikkoa olisikin. Tietty se "omista" lajeista luopuminen kilpatasolla tuntuu aluksi varmasti tosi kurjalle. Tuo toisen lääkärin arvion pyytäminen kuulosta hyvältä idealta, varsinkin kun muistaa millaisen diagnoosin Elsa aikanaan sai... Tsemppiä!