Vaikka blogi rintamalla on ollut hieman hiljaista niin tapahtumia on kyllä riittänyt. Päivittäminen on vain jäänyt ohjaajan arkityö kiireistä johtuen.
No mennään asiaan aikataulu järjestyksessä eli suruista iloihin.
Roopen PK ura on nyt virallisesti ohi (nyyh). Juuri kun saatiin tottis siihen kuntoon että kisaaminen alkoi olla mukavaa niin samalla täytyi tunnustaa ettei koiruuden fysiikka enää riitä viestin maasto-osuuksilla.
Viimeinen varmistus haettiin Raision viestikokeesta 23.10.-11. Tuloksena keskeytys heti ekalla pätkällä.
Reeneissä homma vielä pelaa kun juoksu matka pysyy tuollaisena 400-500 metrisenä, tosin hengitys alkaa olla tosi raskas ja palautumisaika todella pitkä. Täysin eläkkeelle ei koiraa kuitenkaan vielä päästetä. Ihan mielenterveydellisistä syistä, aiomme kiusata nuorempia koiruuksia vielä toko kentillä :)
Akun kanssa ollaan jatkettu tietysti agi esteillä kompurointia (ei kisattu) ja tulevaa hiihtokautta silmällä pitäen aloitettu vetoreenit pyörän kanssa. Syksyn PK-koekalenterista bongattiin neljät jälkikisat joihin yritettiin epätoivoisesti ilmoittautua. Hurjaa hommaa, parhaimmillaan pommitin kahdella puhelimella 40 minuuttia yhtäsoittoa ennenkuin päästiin läpi = varapaikka 12 :) Onni hymyili kuitenkin risukasaan tällä kertaa ja saimme viikolla soiton Alavuudelta, meille tarjottiin varapaikkaa lauantain 5.11.-11 jälkikokeeseen.
Tokihan me otimme haasteen vastaan vaikka viimeistely reenejä ei ehdittykkään enää tehdä.
Ja kyllä kannatti ... "Synnynnäinen" jälkikoira paukutti jäljeltä täydet pisteet ja kun tuomari vähensi esineruudunkin esineen tiputtelusta vain 3 pistettä niin maastosta lävähti hurjat 197 pistettä :D
Niin ja sitten se tottis ...... Tuomarilla taisi olla kaihi tai ainakin pahan puolinen taittovika, sillä aikamme kuunneltuamme (tyydyttävä, tyydyttävä, voisi tehdä paremmin, hieman väljä, puree kapulaa jne.) arvostelua tuomari Mikael Kallio antoi tämänpäivän työskentelystä 77 pistettä (TÄH!). Yhteispisteet näin ollen 274p,
sijoitus 2/3.
T: BH JK1 KAROONAN SAMOOJA
lauantai 5. marraskuuta 2011
sunnuntai 2. lokakuuta 2011
LUONNETESTI
Aku luonnetestattiin tänään Hämeenkyrössä, tuomareina Kai Tarkka ja Marco Vuorisalo. Kaikista ennakko arvioista huolimatta poika osoittautui ihan tervepäiseksi koiruudeksi :)
Aku ei myöskään tuntunut ottavan mitään ylimääräisiä paineita päivän koitoksista, eli ei kun kohti uusia haasteita. Isäntää poika ei pitänyt tarpeellisena puolustaa, täytyy näköjään pitää omastakin kunnosta huolta ettei käy köpelösti nakkari jonossa :)
Yhteispisteet 173
Toimintakyky +1
Terävyys +3
Puolustushalu +1
Taisteluhalu +2
Hermorakenne +1
Tempperamentti +3
Kovuus +3
Luoksepäästävyys +2a
Laukausvarma
Tuosta voi videolta jokainen itse arvioida oliko tuomareiden näkemykset oikeita.
Samassa luonnetestissä oli myös Akun sisko Mörkö. Sisarukset käyttäytyivät hyvin samanlaisesti, ainoana poikkeuksena Mörkön parempi puolustushalu. Mörön yhteispisteet 175p.
Aku ei myöskään tuntunut ottavan mitään ylimääräisiä paineita päivän koitoksista, eli ei kun kohti uusia haasteita. Isäntää poika ei pitänyt tarpeellisena puolustaa, täytyy näköjään pitää omastakin kunnosta huolta ettei käy köpelösti nakkari jonossa :)
Yhteispisteet 173
Toimintakyky +1
Terävyys +3
Puolustushalu +1
Taisteluhalu +2
Hermorakenne +1
Tempperamentti +3
Kovuus +3
Luoksepäästävyys +2a
Laukausvarma
Tuosta voi videolta jokainen itse arvioida oliko tuomareiden näkemykset oikeita.
Samassa luonnetestissä oli myös Akun sisko Mörkö. Sisarukset käyttäytyivät hyvin samanlaisesti, ainoana poikkeuksena Mörkön parempi puolustushalu. Mörön yhteispisteet 175p.
perjantai 23. syyskuuta 2011
IHANA VIIKKO
Viikko lomailua (löhöilyä) takana, aivan mahtava fiilis. Yhdeksän tunnin yöunet ja tunnin päikkärit jokapäivä, tässähän tuntee itsensä pitkästä aikaa ihan pirteäksi :)
Muutenkin tuli otettua tosi rennosti. Pientä patikointia / makkaranpaistoa, vähän esineruutua ja lyhyet viesti treenit ja tietenkin saunomista. Muuten ei olis varmaan tullu edes treenattua mutta kun oli niin mukavaa metsää mökin nurkalla, ei malttanu jättää hyödyntämättä.
Illat katottiin telkkaa ja suunniteltiin uusia haasteita, jotenkin pääsi tuo PK-kisa kisakuume iskemään vaikka vähän epäonnistumisia tulikin :)
Ja tuossa vielä pieni video-otos Roopen tottistelusta Hoffimestiksissä. Yleisö pisti tämän takeltelun ohjaajan piikkiin = liian läheltä lähetys. No oli miten oli mutta täytyy sanoa että on siinä sitkeä äijä tuomaan kapulaa vaikka vähän olisi haasteita matkalla :D
Muutenkin tuli otettua tosi rennosti. Pientä patikointia / makkaranpaistoa, vähän esineruutua ja lyhyet viesti treenit ja tietenkin saunomista. Muuten ei olis varmaan tullu edes treenattua mutta kun oli niin mukavaa metsää mökin nurkalla, ei malttanu jättää hyödyntämättä.
Illat katottiin telkkaa ja suunniteltiin uusia haasteita, jotenkin pääsi tuo PK-kisa kisakuume iskemään vaikka vähän epäonnistumisia tulikin :)
Ja tuossa vielä pieni video-otos Roopen tottistelusta Hoffimestiksissä. Yleisö pisti tämän takeltelun ohjaajan piikkiin = liian läheltä lähetys. No oli miten oli mutta täytyy sanoa että on siinä sitkeä äijä tuomaan kapulaa vaikka vähän olisi haasteita matkalla :D
sunnuntai 18. syyskuuta 2011
HOFFIEN PK-MESTIKSET, HAMINA
Roope sai kisalipun Hoffien PK-mestiksiin Haminaan, lajina tietenkin viesti.
Tavoitteena parantaa toissavuotista pohjanoteerausta ja tietysti VK2 tunnus mielessä lähdettiin matkaan.
Aamu aloitettiin tottiksella ja vielä paikalla makuulla, ei kauhean hyvä lähtökohta meille.
Kaiken lisäksi arvostelutuomari oli älyttömän hidas kirjoittamaan arvostelujaan joten liikkeiden välit venyi pitkiksi. Kaikkea muutakin hauskaa sattui ja tapahtui. Valitettavasti en voi näyttää video kuvaa tapahtumista, kiitos Kannusjärven onnettomien tietoliikenneyhteyksien :)
No, suoritus vietiin kuitenkin sitkeästi taistellen loppuun ja vaikka yleisöstäkin saatiin vähän "tukkapöllyä" tulos 79 pistettä. Mainittakoon että päivän paras tottis suoritus oli 90 pistettä eikä tuohon väliin kovin montaa koirakkoa kiilannut. Eli Roopen suoritus oli oikein hyvä vaikka parannettavaakin toki jäi.
Maastossa haaveet VK2:sta murenikin sitten melko nopeasti. Olin kyllä varautunut siihen ettei vanhus välttämättä jaksa juosta kaikkia matkoja. Mutta nyt ei ollut kyse jaksamisesta vaan taisi enemmänkin olla haluttomuutta ? Viestirata oli maastollisesti kohtuu helppo muutamaa ojan/tien ylitystä lukuunottamatta. Jostain syystä kuitenkin koira päätti luovuttaa jo eka osuudella. Lähti kyllä matkaan ihan ok, mutta n. 1,5 minuutin jälkeen palasi takaisin. Siitä tuli sitten sellainen remmilenkki metsässä tapahtuma tällä kertaa :)
Esineruutu jätettiin kokonaan väliin ja keskityttiin seuraamaan/kannustamaan muiden kisailijoiden suorituksia.
Sen verran koville kisat otti, että jäädään viikoksi huilaileen Haminan/Kannusjärven metsiin :D
Akulla oli tylsää mutta lohdutuksena tuli tieto että päästään 2.10.2011 luonnetestiin Hämeenkyröön.
Tavoitteena parantaa toissavuotista pohjanoteerausta ja tietysti VK2 tunnus mielessä lähdettiin matkaan.
Aamu aloitettiin tottiksella ja vielä paikalla makuulla, ei kauhean hyvä lähtökohta meille.
Kaiken lisäksi arvostelutuomari oli älyttömän hidas kirjoittamaan arvostelujaan joten liikkeiden välit venyi pitkiksi. Kaikkea muutakin hauskaa sattui ja tapahtui. Valitettavasti en voi näyttää video kuvaa tapahtumista, kiitos Kannusjärven onnettomien tietoliikenneyhteyksien :)
No, suoritus vietiin kuitenkin sitkeästi taistellen loppuun ja vaikka yleisöstäkin saatiin vähän "tukkapöllyä" tulos 79 pistettä. Mainittakoon että päivän paras tottis suoritus oli 90 pistettä eikä tuohon väliin kovin montaa koirakkoa kiilannut. Eli Roopen suoritus oli oikein hyvä vaikka parannettavaakin toki jäi.
Maastossa haaveet VK2:sta murenikin sitten melko nopeasti. Olin kyllä varautunut siihen ettei vanhus välttämättä jaksa juosta kaikkia matkoja. Mutta nyt ei ollut kyse jaksamisesta vaan taisi enemmänkin olla haluttomuutta ? Viestirata oli maastollisesti kohtuu helppo muutamaa ojan/tien ylitystä lukuunottamatta. Jostain syystä kuitenkin koira päätti luovuttaa jo eka osuudella. Lähti kyllä matkaan ihan ok, mutta n. 1,5 minuutin jälkeen palasi takaisin. Siitä tuli sitten sellainen remmilenkki metsässä tapahtuma tällä kertaa :)
Esineruutu jätettiin kokonaan väliin ja keskityttiin seuraamaan/kannustamaan muiden kisailijoiden suorituksia.
Sen verran koville kisat otti, että jäädään viikoksi huilaileen Haminan/Kannusjärven metsiin :D
Akulla oli tylsää mutta lohdutuksena tuli tieto että päästään 2.10.2011 luonnetestiin Hämeenkyröön.
sunnuntai 11. syyskuuta 2011
RAUMA, JÄLKIKOE 10.9.2011
Lauantaina käytiin Akun kanssa Raumalla palveluskoirien jälkikokeessa testaamassa mitä ollaan kesän aikana keritty oppia ja mihin täytyy jatkossa keskittyä. Tulos oli oikeastaan juuri sellainen kun etukäteen aavistelinkin.
Ollaan Akun kanssa treenattu jälkeä melko vähän mutta koira tuntuu olevan luontainen jäljestäjä ja sen vuoksi olen uskaltanut edetä melko vauhdilla eri vaiheet (pellolta metsään, kepit, jana yms.). Siihen päälle muutama hassu esineruutu treeni nouto ongelmaisella koiralla ja kokeisiin :) No, kyllähän tuo hassulta tietysti kuulostaa ja sen takia täytyikin käydä katsomassa osaako koira oikeasti jäljestää myös kisatilanteessa vai onko tuo vain ohjaajan "väritettyjen lasien" läpi nähtyä näennäistä tekemistä.
Tottiksen tiesin olevan pahasti kesken mutta siinäkin ollaan päästy hiukan eteenpäin ja halusin nähdä onko kisasuorituksessa kuinka iso ero treenien osaamistasoon.
Päivä alkoi jälkiosuudella. Koira eteni janalla innokkaasti ja suoraan, löysi jäljen ja lähti reippaasti etenemään mutta mutta "takajälki". Tätä ei ole harjoituksissa tapahtunut enkä ole vielä keksinyt miksi nyt näin kävi. No tuomari käski palata janalle ja minä pyöräytin koiran ympäri ja matka jatkui toiseen suuntaan (-5pistettä).
Heti jäljen alussa Aku meni isosta ojasta yli ja lähti etenemään polkua pitkin, ajattelin että nyt ei kyllä olla oikealla jäljellä vaan ehkä jonkun marjastajan perässä. Hetken päästä kuitenkin koira nosti maasta jotain ja ilokseni huomasin että ratamerkein varustettu keppihän sieltä löytyi. Kakkoskeppi oli hyvin pian ekan jälkeen, kolmoselle oli taas hiukan pidempi väli. Nelos kepillä Aku teki ohjaajalle treeneistä tutun "jipon", eli ei pysähtynyt ollenkaan vaan nappasi kepin vauhdista suuhun ja jatkoi muina miehinä jäljestämistä :) Tämä tapa pitää kyllä ohjaajan hereillä kun kokoajan täytyy tarkkailla koiran pienintäkin elettä, onko suussa keppi vai ei.
Nelos kepin jälkeen mentiin pitkä matka ilman tapahtumia. Oli kyllä ojan ylitystä ja kuusi ryteikön läpi menoa mutta keppejä ei näkynyt. Ohjaaja alkoi huolestua kun kaarrettiin voimakkaasti oikealle kohti jäljen aloitus kohtaa, ei kai vaan lähdetä ajamaan samaa jälkeä uudestaan ??? Helpotus oli suuri kun vihdoin koira merkkasi kepin jonka päässä oli merkintä 6/6 eli viimeinen keppi löydetty, jes! Yksi keppi jäi maastoon, todennäköisesti keppi nro 5. Keppi oli kuulemma jossain siinä toisen ojan ylityksen ja kuusiryteikön tietämillä (-20 pistettä).
Seuraavana vuorossa tottis. Numerolla 1 ekana kentälle suorittamaan ja kakkos koiran keskeytettyä jo jälkiosuudella saatiin kaveriksi numero 3 bokseri narttu. Aku oli kentän laidalla ihan hyvä vireisen oloinen mutta kun aloitettiin suoritus oli märän nurmikentän hajut hiukan liian kiinnostavia ja nokka kävi välillä nurmikossa ja välillä häröiltiin jotain muuta. Tästä johtuen ohjaaja yritti vähän fuskata ja lyhensi seuraamis matkoja :) Tämä tosin taisi vain pahentaa tilannetta koska tarkka tuomari tietysti tämän huomasi ja antoi ansaitusti hiukan palautetta. Liikkeestä istuminen ja maahan meno meni yllättävän hyvin. Kuulemma hieman hitaita mutta pysähtyi kuitenkin molemmissa heti ja jäi oikeaan asentoon. Tuon istumisen kanssa meillä on ollut tosi paljon ongelmia treeneissä. Luoksetulosta napsahti parhaat pisteet. Aku tuli tosi hyvällä vauhdilla ja olinkin varma että nyt rytisee mutta koira jarrutti juuri ennen törmäystä ja tuli tosi lähelle istumaan. Täydellistä suoritusta ei tästäkään silti tullut koska ennen sivulle siirtymistä Aku päätti "palkata" itsensä ja hyppäsi päin ohjaajaa ja antoi kunnon "pusun":) Noudoissa näkyi osaamistason keskeneräisyys. Noutokapula haetaan turhan hitaasti, kapulaa mälvätään takahampaissa ja luovutus tapahtuu metrin päässä ohjaajasta. Tämän kanssa ollaan hakattu päätä seinään koko kesä ja tämän pidemmälle ei olla päästy ??? Este noudossa tuli vielä esteen kierto palatessa. Surkein suoritus nähtiin eteen lähetyksessä. Koira eteni n.5m ja jäi paikoilleen seisomaan. Oli sen näköinen ettei tiennyt yhtään mitä olisi pitänyt tehdä joten en lähtenyt antamaan toista käskyä vaan komensin koiran maahan jos vaikka olisi muutama irtopiste irronnut, ei irronnut :)
Paikalla makuussa koira kyllä pysyi koko suorituksen paikallaan mutta alusta asti piti pientä piipitystä, josta tuomari tietysti vähän rankaisi.
Viimeisenä osiona oli esineruutu. Ruutuun mentiin vasemman etukulman kohdalta joka näytti kuitenkin olevan hiukan notkossa eikä siinä ollut oikein selkeää lähetys paikkaa joten päätin kuljettaa koiran lähetyslinjan oikeaan laitaan joka näytti hiukan tasaisemmalta. Aku lähti käskystä hyvin rajaa pitkin liikkeelle ja heti 10 metrin kohdalta bongasi esineen. Esine oli niin lähellä että Aku oli vähän ihmeissään että onko se muka jo tässä ja vaikka nosti esineen heti ei ihan heti meinannut lähteä sitä tuomaan. Luovutuksesta meni taas vähän pisteitä koska esine tippui ohjaajan jalkoihin josta koira kyllä sen heti nosti ilman eri käskyä mutta tuomari katsoi että luovutus on rauhaton ja koira hiukan mälvää esinettä.
Kokonaisuutena päivä oli mielestäni onnistunut. Vaikka koulutus tunnus / tulos jäi saamatta vaivaisen 6:n tottispisteen takia, oli yhteispisteemme kuuden koiran kisassa toiseksi parhaat. Ja mikä tärkeintä, sain vahvistuksen epäilyksilleni, koira on oppinut jäljestämään. Tottis vaatii rajusti harjoittelua, varsinkin nuo luovutukset tarvii jonkun ahaa elämyksen.
Kokonaispisteet 236. Jakautuen seuraavasti: Jälki = 135/160p, Esineruutu = 37/40p, Tottis 64/100p
Tottis on videoitu mutta sitä ei saada tähän hätään julkaistua. Suur kiitos Heidille kuvauksesta ja muustakin avusta.
Ollaan Akun kanssa treenattu jälkeä melko vähän mutta koira tuntuu olevan luontainen jäljestäjä ja sen vuoksi olen uskaltanut edetä melko vauhdilla eri vaiheet (pellolta metsään, kepit, jana yms.). Siihen päälle muutama hassu esineruutu treeni nouto ongelmaisella koiralla ja kokeisiin :) No, kyllähän tuo hassulta tietysti kuulostaa ja sen takia täytyikin käydä katsomassa osaako koira oikeasti jäljestää myös kisatilanteessa vai onko tuo vain ohjaajan "väritettyjen lasien" läpi nähtyä näennäistä tekemistä.
Tottiksen tiesin olevan pahasti kesken mutta siinäkin ollaan päästy hiukan eteenpäin ja halusin nähdä onko kisasuorituksessa kuinka iso ero treenien osaamistasoon.
Päivä alkoi jälkiosuudella. Koira eteni janalla innokkaasti ja suoraan, löysi jäljen ja lähti reippaasti etenemään mutta mutta "takajälki". Tätä ei ole harjoituksissa tapahtunut enkä ole vielä keksinyt miksi nyt näin kävi. No tuomari käski palata janalle ja minä pyöräytin koiran ympäri ja matka jatkui toiseen suuntaan (-5pistettä).
Heti jäljen alussa Aku meni isosta ojasta yli ja lähti etenemään polkua pitkin, ajattelin että nyt ei kyllä olla oikealla jäljellä vaan ehkä jonkun marjastajan perässä. Hetken päästä kuitenkin koira nosti maasta jotain ja ilokseni huomasin että ratamerkein varustettu keppihän sieltä löytyi. Kakkoskeppi oli hyvin pian ekan jälkeen, kolmoselle oli taas hiukan pidempi väli. Nelos kepillä Aku teki ohjaajalle treeneistä tutun "jipon", eli ei pysähtynyt ollenkaan vaan nappasi kepin vauhdista suuhun ja jatkoi muina miehinä jäljestämistä :) Tämä tapa pitää kyllä ohjaajan hereillä kun kokoajan täytyy tarkkailla koiran pienintäkin elettä, onko suussa keppi vai ei.
Nelos kepin jälkeen mentiin pitkä matka ilman tapahtumia. Oli kyllä ojan ylitystä ja kuusi ryteikön läpi menoa mutta keppejä ei näkynyt. Ohjaaja alkoi huolestua kun kaarrettiin voimakkaasti oikealle kohti jäljen aloitus kohtaa, ei kai vaan lähdetä ajamaan samaa jälkeä uudestaan ??? Helpotus oli suuri kun vihdoin koira merkkasi kepin jonka päässä oli merkintä 6/6 eli viimeinen keppi löydetty, jes! Yksi keppi jäi maastoon, todennäköisesti keppi nro 5. Keppi oli kuulemma jossain siinä toisen ojan ylityksen ja kuusiryteikön tietämillä (-20 pistettä).
Seuraavana vuorossa tottis. Numerolla 1 ekana kentälle suorittamaan ja kakkos koiran keskeytettyä jo jälkiosuudella saatiin kaveriksi numero 3 bokseri narttu. Aku oli kentän laidalla ihan hyvä vireisen oloinen mutta kun aloitettiin suoritus oli märän nurmikentän hajut hiukan liian kiinnostavia ja nokka kävi välillä nurmikossa ja välillä häröiltiin jotain muuta. Tästä johtuen ohjaaja yritti vähän fuskata ja lyhensi seuraamis matkoja :) Tämä tosin taisi vain pahentaa tilannetta koska tarkka tuomari tietysti tämän huomasi ja antoi ansaitusti hiukan palautetta. Liikkeestä istuminen ja maahan meno meni yllättävän hyvin. Kuulemma hieman hitaita mutta pysähtyi kuitenkin molemmissa heti ja jäi oikeaan asentoon. Tuon istumisen kanssa meillä on ollut tosi paljon ongelmia treeneissä. Luoksetulosta napsahti parhaat pisteet. Aku tuli tosi hyvällä vauhdilla ja olinkin varma että nyt rytisee mutta koira jarrutti juuri ennen törmäystä ja tuli tosi lähelle istumaan. Täydellistä suoritusta ei tästäkään silti tullut koska ennen sivulle siirtymistä Aku päätti "palkata" itsensä ja hyppäsi päin ohjaajaa ja antoi kunnon "pusun":) Noudoissa näkyi osaamistason keskeneräisyys. Noutokapula haetaan turhan hitaasti, kapulaa mälvätään takahampaissa ja luovutus tapahtuu metrin päässä ohjaajasta. Tämän kanssa ollaan hakattu päätä seinään koko kesä ja tämän pidemmälle ei olla päästy ??? Este noudossa tuli vielä esteen kierto palatessa. Surkein suoritus nähtiin eteen lähetyksessä. Koira eteni n.5m ja jäi paikoilleen seisomaan. Oli sen näköinen ettei tiennyt yhtään mitä olisi pitänyt tehdä joten en lähtenyt antamaan toista käskyä vaan komensin koiran maahan jos vaikka olisi muutama irtopiste irronnut, ei irronnut :)
Paikalla makuussa koira kyllä pysyi koko suorituksen paikallaan mutta alusta asti piti pientä piipitystä, josta tuomari tietysti vähän rankaisi.
Viimeisenä osiona oli esineruutu. Ruutuun mentiin vasemman etukulman kohdalta joka näytti kuitenkin olevan hiukan notkossa eikä siinä ollut oikein selkeää lähetys paikkaa joten päätin kuljettaa koiran lähetyslinjan oikeaan laitaan joka näytti hiukan tasaisemmalta. Aku lähti käskystä hyvin rajaa pitkin liikkeelle ja heti 10 metrin kohdalta bongasi esineen. Esine oli niin lähellä että Aku oli vähän ihmeissään että onko se muka jo tässä ja vaikka nosti esineen heti ei ihan heti meinannut lähteä sitä tuomaan. Luovutuksesta meni taas vähän pisteitä koska esine tippui ohjaajan jalkoihin josta koira kyllä sen heti nosti ilman eri käskyä mutta tuomari katsoi että luovutus on rauhaton ja koira hiukan mälvää esinettä.
Kokonaisuutena päivä oli mielestäni onnistunut. Vaikka koulutus tunnus / tulos jäi saamatta vaivaisen 6:n tottispisteen takia, oli yhteispisteemme kuuden koiran kisassa toiseksi parhaat. Ja mikä tärkeintä, sain vahvistuksen epäilyksilleni, koira on oppinut jäljestämään. Tottis vaatii rajusti harjoittelua, varsinkin nuo luovutukset tarvii jonkun ahaa elämyksen.
Kokonaispisteet 236. Jakautuen seuraavasti: Jälki = 135/160p, Esineruutu = 37/40p, Tottis 64/100p
Tottis on videoitu mutta sitä ei saada tähän hätään julkaistua. Suur kiitos Heidille kuvauksesta ja muustakin avusta.
sunnuntai 4. syyskuuta 2011
TOSI ELÄMÄÄ
Hau,
Kun toi isäntä aina päivittelee vaan kaikenmaailman kisa ja treeni juttuja niin lukijoille voi syntyä harha käsitys että onpa noitten koirien elämä yhtä juhlaa. Täytyy tässä vähän oikaisuksi kertoa tarinaa tosi elämästä.
Keskiviikko iltana isäntä kertoi meille että lähdetään aamulla pienelle retkelle. Pakkasi siinä kasseja ja nähtiin kun sulloi yhteen reppuun kaikenlaisia treeni tavaroitakin, oltiin Roopen kanssa että "JES" jotain kivaa on tulossa.
Ja paskan marjat, kukon laulun aikaan sullo meidät Hiacen takakonttiin työkalujen sekaan ja siellä kökötettiin ilta hämäriin asti. Illalla kurvattiin jonkun majatalon pihaan ja ajateltiin että vihdoin varmaan alkaa se hauskan pito. No ei tosiaan, äijä oli niin väsynyt että hyvä kun iltaruoka ehdittiin saada ennen kun se jo kuorsas täyttä häkää.
Tätä samaa kököttämistä jatku kolme päivää, siis kolme !!! Vasta lauantai iltana päästiin kotiin omalle lattialle loikoileen, ihan niinkun ei oltais saatu jo kolmessa päivässä tarpeeks makoilusta. Siis miettikää siellä majatalossa oli muovi matto, enhän mää sellasella voi edes nukkua. No, aina kun isäntä nukahti mää hyppäsin sen viereen sängylle. Olihan se sentään parisänky eihän siinä voi kukaan yksin nukkua :)
Sitä mä en vaan ymmärrä, miten joku aikuinen ihminen viittii kaiket päivät koluta ojan pohjia ja yhdistellä jotain käsittämättömän ohuita erivärisiä "lasiputkia" ???
Ja vielä kun pitäis kuulemma treenata johonkin kisoihinkin ? Niin se isäntä tossa yks päivä uhos että on jotkut kisaliput jaettu. Roope pääsee kuulemma vanhoilla näytöillä Hoffien mestaruuskisoihin Haminaan (ettei vaan kävis niinkuin Tero Pitkämäelle Daegun MM-kisoissa) ja mää joudun johonkin pikkukisoihin Länsi-Suomeen. Emmä tiedä kyllä mitä kisoja se oikein tarkoittaa kun sanoi ettei siellä tarvi pujotella keppejä eikä muka oikein juostakkaan. Luuleekohan se tosiaan että mää muka osaisin jotai muutakin ???
Toivottavasti teillä muilla on edes vähän paremmat työsuhde edut kun meillä täällä Lempäälässä. Ei meinaan saatu edes ylityö luita, pitäsköhän ottaa yhteyttä koira unioniin :)
T: Aku
Kun toi isäntä aina päivittelee vaan kaikenmaailman kisa ja treeni juttuja niin lukijoille voi syntyä harha käsitys että onpa noitten koirien elämä yhtä juhlaa. Täytyy tässä vähän oikaisuksi kertoa tarinaa tosi elämästä.
Keskiviikko iltana isäntä kertoi meille että lähdetään aamulla pienelle retkelle. Pakkasi siinä kasseja ja nähtiin kun sulloi yhteen reppuun kaikenlaisia treeni tavaroitakin, oltiin Roopen kanssa että "JES" jotain kivaa on tulossa.
Ja paskan marjat, kukon laulun aikaan sullo meidät Hiacen takakonttiin työkalujen sekaan ja siellä kökötettiin ilta hämäriin asti. Illalla kurvattiin jonkun majatalon pihaan ja ajateltiin että vihdoin varmaan alkaa se hauskan pito. No ei tosiaan, äijä oli niin väsynyt että hyvä kun iltaruoka ehdittiin saada ennen kun se jo kuorsas täyttä häkää.
Tätä samaa kököttämistä jatku kolme päivää, siis kolme !!! Vasta lauantai iltana päästiin kotiin omalle lattialle loikoileen, ihan niinkun ei oltais saatu jo kolmessa päivässä tarpeeks makoilusta. Siis miettikää siellä majatalossa oli muovi matto, enhän mää sellasella voi edes nukkua. No, aina kun isäntä nukahti mää hyppäsin sen viereen sängylle. Olihan se sentään parisänky eihän siinä voi kukaan yksin nukkua :)
Sitä mä en vaan ymmärrä, miten joku aikuinen ihminen viittii kaiket päivät koluta ojan pohjia ja yhdistellä jotain käsittämättömän ohuita erivärisiä "lasiputkia" ???
Ja vielä kun pitäis kuulemma treenata johonkin kisoihinkin ? Niin se isäntä tossa yks päivä uhos että on jotkut kisaliput jaettu. Roope pääsee kuulemma vanhoilla näytöillä Hoffien mestaruuskisoihin Haminaan (ettei vaan kävis niinkuin Tero Pitkämäelle Daegun MM-kisoissa) ja mää joudun johonkin pikkukisoihin Länsi-Suomeen. Emmä tiedä kyllä mitä kisoja se oikein tarkoittaa kun sanoi ettei siellä tarvi pujotella keppejä eikä muka oikein juostakkaan. Luuleekohan se tosiaan että mää muka osaisin jotai muutakin ???
Toivottavasti teillä muilla on edes vähän paremmat työsuhde edut kun meillä täällä Lempäälässä. Ei meinaan saatu edes ylityö luita, pitäsköhän ottaa yhteyttä koira unioniin :)
T: Aku
lauantai 13. elokuuta 2011
KESÄN VIIMEINEN AGI KISA
Otettiin kesän päätteeksi vielä pari agi starttia Hervannassa, Tampereen Koiraurheilijoiden kisoissa.
Ohjaaja koitti olla kerrankin ryntäilemättä ja koirakin pysyi mukavasti matkassa, kokonaisuutena kesän paras kisa. Mutta mutta, olemme ilmeisesti suututtaneet jonkun agi jumalan = molemmilta radoilta kirpeä 5 ja sijoitus niinikään viides.
Eka radalla vitonen tuli keppien aloituksesta. Pitkä kuljetus kepeille, hiukan liikaa vauhtia ja avokulma = kakkos välistä sisään ja 5. Saatiin kyllä nopeasti korjattua ja aika pysyi reilusti miinuksella. Radalla ainoastaan yksi nolla joten palkintopalli olis ollu tarjolla :)
Toka radalla osasin jo aavistaa tulevan. Lähtö suora hyppy, rengas ja puomi peräjälkeen. Yritin himmata koiraa renkaan jälkeen, hidasti vähän muttei tarpeeksi = ylösmenokontakti 5, loppurata hienosti keppeineen päivineen ja sijoitus jälleen viides. Radalla 3 nollaa.
Ohjaaja koitti olla kerrankin ryntäilemättä ja koirakin pysyi mukavasti matkassa, kokonaisuutena kesän paras kisa. Mutta mutta, olemme ilmeisesti suututtaneet jonkun agi jumalan = molemmilta radoilta kirpeä 5 ja sijoitus niinikään viides.
Eka radalla vitonen tuli keppien aloituksesta. Pitkä kuljetus kepeille, hiukan liikaa vauhtia ja avokulma = kakkos välistä sisään ja 5. Saatiin kyllä nopeasti korjattua ja aika pysyi reilusti miinuksella. Radalla ainoastaan yksi nolla joten palkintopalli olis ollu tarjolla :)
Toka radalla osasin jo aavistaa tulevan. Lähtö suora hyppy, rengas ja puomi peräjälkeen. Yritin himmata koiraa renkaan jälkeen, hidasti vähän muttei tarpeeksi = ylösmenokontakti 5, loppurata hienosti keppeineen päivineen ja sijoitus jälleen viides. Radalla 3 nollaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)